Hankintoja loppiaiseksi

Iskän isäkuukausi ja "luppoaika" koti-isänä ja "SuloVileninä" on yhtä lopuillaan kuin tämä vuosikin. Varsin erilainen vuosi takana meille molemmille.

Isäkuukauden aikana Eero on kunnostautunut huuto.netin, keltaisenpörssin ja joidenkin ihme rakennusvaihtopörssi-sivujen aktiiviseen selailuun. Ja seurauksena tästä, taidamme taas suunnata kohti Mäkelää peräkärryn kanssa viikon päästä, kun loppiainen koittaa.

Viemisiksi on löytynyt ainakin käytetty saunan ovi ja puinen ovi pukuhuoneeseen. Hieman jännittää, ovatko ovet ja oviaukot samaa kokoluokkaa...mutta kun halavalla sai, niin pakkohan ne oli hamstrata.

Toinen ovista vaakatasossa lepäämässä.

Riihimäeltä taisi löytyä styroksia ja kahitiiltä muutama peräkärrykuormallinen niin myöskin suunnattoman halvalla. Ne tosin taitavat jäädä pihan rumistuksiksi odottamaan mahdollisia remonttitempauksia täällä kotirintamalla.

Valoa pimeään, saunan lamppu ostettiin sentään ihan uutena, kun tehtiin koko perheen toivioretki rautakauppaan. Ja yhtä lamppua navetan eteiseen tässä odotellaan vielä irrotettavaksi lähisukulaisnaapurin katosta. Ei meiltä taida puuttua kun ne vihreät pipot päästä.

Usvaa työmaalla ja keuhkoissa

Pakkanen on taas varsin napakkaa viikonloppureissumme ajan. Tällä kertaa reissasimme peräkärryn kanssa tänne Savon perukoille. Kärryn kyydissä oli kaikkea tarpeellista; kamina uuteen pukuhuoneeseen, mattoja, iso peili, nojatuoli, kalkkimaalia, vessankalusteita, tapettia ynnä muuta ehdottoman tarpeellista. Paluukyydissä on tarkoitus tuoda kinkku ja kuusi, näppärää.

Eeroa tahtoi käydä jo sääliksi tänään, kun piipahdin katsomaan kuinka navettatyömaalla sujui. Koko remonttialue oli harmaan pöly-usvapilven peitossa. Syypää tähän kaikkeen taidan olla ihan minä itse ja loistava idea, että muutama tiiliseinä pitää maalata kalkkimaalilla. Ja kun vanha tiiliseinä piti putsata ennen maalausta, oli utu melkoinen puhdistustyön jäljiltä. Nyt seinät on maalattu, hieno tuli, vaikka ihan kaikki eivät välttämättä ymmärrä vanhan näjköisen seinän hienoutta.

Kalkkimaalattu ja kovasti keskustelua aiheuttanut seinä. 

Pistäydyin illalla vielä kylällä ostamassa lamppuja pukuhuoneeseen ja pesuhuoneeseen, sekä pistorasioita, jakorasioita ja valokytkimiä. Eero taisi tehdä samanmoisen hankintamatkan aamulla, eli valkoista kuultomaalia kattoon ja valkoista maalia vessan seiniin. Materiaalia siis olisi, pitäisi vaan lätkiä paikoilleen.

Pukuhuoneen seinä, jota jo sairaalan seinäksikin on haukuttu ;-).

Kamina auton peräkärryssä vielä toistaiseksi.

Veljekset ku ilvekset savustushommissa

Tästä pitää vielä kirjoittaa viime viikonlopulta. Toisessa makuuhuoneessa on kamala punatiilinen takka, joka ei kaikista yrityksistä huolimatta ole suostunut vetämään savuja piipusta ulos. Takkaa on rassattu katolta käsin ja takan suunnasta, lämmitetty ties millä laitteilla ja narusysteemeillä varmistettu, että reitin savulle pitäisi olla kunnossa. Mutta ei. Savut tulevat sisälle yrityskerta toisensa jälkeen.

Eräänä hämyisenä illan hetkenä veljekset H.maa ovat jälleen hiippailleet takan äärelle yhdessä tuumin  "kokeilemaan" kynsitulia. Ja kas kummaa, savut jälleen sisälle oikein kunnolla. Jos oikein ymmärsin, ovat sitten raahanneet niitä palavia ja savuavia halkoja käsin ulos talosta. Kummallakin veljeksellä oli puolisyyllinen virne naamalla, kun tulivat ilmoittamaan, että "takka ei vedä vieläkään". Sen olisi voinut tyhmempikin päätellä heidän vaatteiden hajusta. Seuraavana päivänä sitten tuuletettiin savuista taloa -20 asteen pakkasella. Kannettiin mattoja ulos ja pestiin lattioita. Savun tuoksu hälveni, muttei ongelma: miksi takka ei vedä?

Olimme tiistai-iltana jo ajelemassa kohti etelää, kun kuulimme puhelimessa, että jälleen oli yksi uskalias kiivennyt talon katolle (pimeässä, pakkasessa, rautakanki kainalossa) kokeilemaan onneaan. Tällä kertaa piipusta oli pudotettu rautakanki narun varassa alas.

Toimi! Pellin päällä oli ilmeisesti jotakin laastia tai rappausta, jonka kanki takoi säpäleiksi. Nyt vetää takkakin. Kiitokset Hannulle kirkkaan pullon hintaisesta rautakankivinkistä!

Kuopan kaivuuta, kaapin kokoamista ja visioita

Tämä "tyttö" aloitti joulukuun alusta työt (hidastaa kummasti blogin kirjoitusta). Marraskuun viimeinen viikonloppu häärättiin kuitenkin vielä 500 kilometrin päässä talotyömaalla, pakkasista piittaamatta. Maanantaina taisi pakkanen laskea 25 asteeseen saakka.

Tuvassa jo kuukausia lojuneiden keittiön kaappien kokoamista edistettiin tekemällä tehotyttöporukalla Riikan ja Leenan kanssa esivalmisteluja. Kokosimme kaikki keittiön kaapin osaset koodien mukaisesti sieviin pahvilaatikkopinoihin ja nimesimme ne tussilla pahvien päälle. Sitten pikkuinen vinkki Eerolle, että nyt olisi hirmusen helppoa koota kaappeja. Ja siitä se sitten lähti. Yhteensä 7 kaappia on nyt koottuna odottamassa keittiön seinälle asennusta. Hienoa! Yllytyshullu kokosi niitä yksi ilta kymmeneen saakka. Myös kaksoset olivat avustamassa kaapin kokoamisessa, mutta heidän kärsivällisyytensä ei toistaiseksi riittänyt kuin kahden kaapin mittaiseen aikaan.

Kaappien kokoamisen ohessa Eero harjoitteli kaivinkoneen käyttöä, eli viritteli jotakin jätevesisysteemiä. Kaivettuihin monttuihin tipautettiin kaivonrenkaita. Eli jätevedet saunalta soljuvat sitten mitä ilmeisemmin sinne renkaisiin. Yli hilseen menikin sitten se, miksi niitä kaivoja piti olla monta peräkkäin.

Tuli ihan hillitön kuoppa, eli likakaivo ;-).

Saunatyömaallakin on tapahtunut mukavia, katto ja seinät ovat valmiina.  Laatat lattiaan, lauteet ja kiuas paikoilleen, niin ainakin periaatteessa pystyisi saunomaan. Kylpyhuoneessa tosin taitaa olla vielä laatoitushommia seinälle.

Tähän nurkkaan tulee "kulmalauteet".

Suihkuhuoneessa laatoitushommia vielä edessä...

Vessan seinissä on jo eristeet ja kyproc-levyt paikoillaan.Tapetin olen jo mielessäni valinnut vaikka tiedän, että psykedeelisyyskommenttia voi tulla ja tulee.

Lumikide- tapettia yhdelle seinälle....loput
seinät valkoisiksi. 

Puutyövälineiden ihmemaassa parsituttavuuksia

Hiphei. Sänky on koottuna, tukeva ja ensimmäinen "perinnemaalikerros" on suditettu pintaan.

Entisöintihommat jäävät joulukuuksi tauolle, maalauksia pääsee jatkamaan vasta loppiaisen jälkeen. Harmittaa, koska 3 kerrosta maaleja ja lakkoja vielä uupuu pinnasta. Yritän poiketa vielä ensi viikolla lakkaamaan kertaalleen koko komistuksen.

Sängyn pohjan kokoamiseen ja kokonaan puuttuvan keskijalan nikertelyyn olen käyttänyt seuraavia puutyövälineitä: vannesaha, saha, porakone, akkuporakone, höylä, taltta ja niin edelleen. Valtaosa välineistä olivat uusia tuttavuuksia, logiikka on meinannut pettää monessakin kohden. Voin olla kerrankin tyytyväinen itseeni etten tumpeloinut pahemmin.

Entisöintikurssi on sinänsä hupaisa paikka. Maanantaina eräs täti raahasi luokkaan varsin ränsistyneen kaapin. Kyselin häneltä, minne komistus pääsee valmistuttuaan. Kuulemma erään navetan kalkitulle seinälle sopii hyvin, jonka jälkeen hän jatkoi jutustelua navetan parsista. Käsittämätöntä, että juuri edellisenä päivänä olimme kotimatkalla Eeron kanssa kinanneet varsin tiukkaan Mäkelän navetan seinien kalkkimaalauksesta ja parsien säilyttämisestä. Ja tätä ennen en ole tainnut eläissäni vielä koskaan puhua kyseisistä asioista, enkä tuota naistakaan ollut koskaan aiemmin jututtanut. Pieni maailma, tai sitten kurssille ajautuvat samanlaiset höperöt.

Vilkas viikonloppu maalla

Tästä viikonlopusta tulee ikimuistoinen monessa mielessä. Matkustettiin Savoon tuulessa ja tuiskussa torstaina 9 tuntia normaalin 5 tunnin sijaan. Keli oli huono ja rekat hyytyivät mäkiin, siis jonotettiin...ja jonotettiin.

Ukki saatiin eilen haudan lepoon. Meidän auto hyytyi kirkon pihaan, josta se hinattiin  korjaamolle.  Nyt kuului huhua, että autolla mahdollisesti voi ajaa kotiin sunnuntaina. Toivotaan näin.

Navetta-sauna-työmaalla muurataan parhaillaan kahi -tiilestä väliseinää saunan ja suihkuhuoneen välille. Saunan puolella näytti olevan seinissä hopeista "eristepaperia". Aamulla kävivät hakemassa lastillisen kuusipaneelia kattoa sekä pukuhuoneen ja eteisen seiniä varten. Etelästä mukana tuotu lämminvesivaraaja seistä tökötti yhden huoneen nurkassa odottamassa lisätoimenpiteitä.

Saunan uuden väliseinän rappausta.

Eilen illalla hautajaisten jälkeen pohdittiin, mikä seinä navettasaunassa tulee mistäkin materiaalista. Kolme miestä vastaan yksi nainen. Navetan vanhat kalkkimaalatut tiiliseinät näet hivelevät minun silmiäni, mutta miesrukat eivät ymmärrä niitten päälle mitään. Tällä hetkellä sain "pelastettua" yhden pienen seinän WC-tilosita, johon kellään ei olisi lupa mennä "nykimään" mitään nykyaikaista pinnoitetta päälle. Innostaisi kovasti kokeilla kalkkimaalia pintaan, pitää vielä tutkia kuinka työlästä on sekoitella. ;-).

Mariscon maailmanperintökohde, eli suojeltava tiiliseinä.

Lauantain säässä oli joulun tuntua. Navetan päädyssä saunan
ja pesuhuoneen ikkunat. 

Naulojen veistelyä

Olo oli eilen ku Vaahteramäen Eemelillä, kun vuolin puukolla parisenkymmentä puunaulaa entisöitävään sänkyyn.   Kaikki muut ymmärsivät pysyä muutaman metrin etäisyydellä, kun huidoin puukon kanssa.

Naulat naputettiin liitoskohtiin vasaralla, liimaa väliin ja talttaa apuna käyttäen katkaistiin kanta sieväksi. Hyvä tuli, ja sänky vaikuttaisi tukevalta. Ehkä puukkokäteni ei kuitenkaan ole yhtä harjaantunut kun Sehvillä (alkuperäinen sängyn rakentaja), koska alkuperäiset puunaulat ovat pyöreitä, minun vuolemani olivat ehkä vähän vähemmän pyöreitä. Mutta tulipahan tämäkin ihme koettua, mukavaa hommaa.

Seuraavalla kerralla sängyn pohjan kokoaminen, sitten pääsee vihdoin maalaushommiin.

Sänky blondin kourissa

Entsiöintikurssilla jos jossakin tuntee itsensä toisinaan blondiksi. Eilen oli taas yksi sellainen päivä.

Sängyssä oli vielä kiinni järkyttävän kokoisia rautanauloja, jotka piti saada irroitettua. Aikani huhkin vasaran ja sorkkaraudan kanssa, mutta mitään naulan irtoamiseen viittaavaa ei tapahtunut. Onneksi opettaja näki tuskani ja tuli kokeilemaan. Naps naula poikki sekunnissa. Itse olisin taistellut puoli tuntia samaisen naulan kimpussa.

Seuraavaksi oli ohjelmassa sängyn jalkojen sahaaminen samanmittaisiksi. Ajattelin olla vähemmän blondi ja mittailin niitä itsekseni ja suunnittelin sahausta, kunnes ope saapui hätiin, nappasi sängyn päädyt päällekkäin ja husautti ne sähkösirkkelillä poikki kymmenessä sekunnissa. Eli se siitä suunnittelusta.

Varsinaista sängyn kokoamista ähelsin kuminuijan kanssa aikani, kunnes keksin, että nyt ei väkivalta ratkaise. Piti käyttää enempi talttaa, että osaset alkoivat osumaan kohdilleen. (Tätä ennen sänky oli ollut vaikka missä asennoissa, kun sitä yritin nuijjia kokoon. ) Kun laitapala viimeinkin oli kiinni päädyissä, tuli opettaja kysymään, että kait laitoin liimaa väliin. "Ai että liimaako...no EI.!"  Eli taas purkaen ja homma alusta liiman kanssa.

Seuraavaksi seisoin haavi auki sängyn vieressä pohtien, millä ihmeellä liimaukset saadaan puristuksiin, kun pisimmätkin puristimet ovat liian lyhyitä. Tässä vaiheessa apuun riensi kaksi mieshenkilöä pistämään puristimia "jatkosysteemillä" kiinni. Sitä voi tuntea itsensä tyhmäksi.

Sängyn laita liimauksessa, uusien jalkojen varassa.

 Ensi kerralla pääsen harjoittelemaan puunaulojen tekemistä ja sängyn kokoamista loppuun. Varmaan naulaan omaan käteeni puunaulalla, jos tahti jatkuu samana.

Ovessa kranssi, hommat sujuu ku tanssi...

Taas vilahti viikonloppu Savossa. Juhlittiin Heikin viiskymppisiä ja siinä ohessa Eero vietti aikaansa navettatyömaalla. Tällä kertaa en ottanut valokuvia navetalta, kun työmaa on ihan yhtä lohduttoman näköinen kun aiemminkin. Edistystä tosin on tapahtunut kummasti; viemäriputket on jo paikoillaan ja eristykset lattiassa ja osin seinissäkin.

Kehtaankohan edes kirjoittaa, mitä itse sain aikaiseksi. Naulasin yhden naulan ja ripustin aiemmin kotona askartelemani kranssin mökin oveen. Ja vasarankin unohdin palauttaa Maijalle, eli anastettu omaisuus lojuu nyt tuolla lastenvaunujen pohjalla.

Taiteellinen luomus "koristaa" nyt ulko-ovea. 

Päivänsankari äityi juhlapäivän aamuna vielä riehumaan
kaivurin kanssa. Taputteli tietä "metsäkoneelle".

"Me taputellaan koiria, kun iskä huhkii navetassa". 

Parin viikon päästä yritän tsempata ainakin multasäkin matkaan, että saan istutettua viimeiset tulppaanisekoitukset ja helmihyasintit kunnon multaan. Ellei nyt kunnon talvi tule sitä ennen...

Pöytä valmis

Kokosin ja toin kotiin eilen "välitöinä" entisöimäni pöydän. Päivänvalossa pöytää katseltuani päätin että siihen olisi hyvä lisätä vielä yksi lakkakerros. Kestää sitten paremmin kovassa käytössä äidin olohuoneessa.

Pöydän alkuperästäkin on selvinnyt, että se on aikoinaan ollut äitini mummon olohuoneessa Iittalassa, mutta äitini äiti oli sen joskus villeinä vuosinaan maalannut mustaksi. Nyt siis musta maalipinta on poistettu ja väri toivottavasti ainakin lähempänä alkuperäistä.

Pöydän pinta taittaa jännästi valoa. Tuolla "neliökuviolla"
on oma nimikin, mutta sen ehdin jo unohtaa. 

Sängyn entisöinti jatkui eilen rivakasti nokea rapsutellen. Pohjalaudoissa on muutaman millin nokikerros, joka on kynsin hampain (vähemmissä määrin hampain) raavittava pois. Korjatut sängyn jalat laitoin myös liimaukseen ja puristukseen, eli ensi viikolla pääsen kokoamaan sängyn.

Navetan lattian piikkausta surutyönä

Mäkelän pihamaalle ei enää pölähdä tuttu mönkijän ääni ja ukki katsomaan, kuinka työt edistyvät. Ukki nukkui pois viime viikolla. Pihamaalta rantaan päin katsellessa voi kuitenkin muistella ukin kuusen juurelle jänispassiin. Ukki elää mielissämme ja työt jatkuvat.

Eero sanalla sanoen räjäytti navetan betonilattian tulevan saunan, pukuhuoneen ja wc:n tiloista. Vanhaa betonia taisi kärrätä muutaman kauhakuormaajan kuormallisen ulos. Nyt kaikki huoneet ovat entistäkin karummassa tilassa, pelkällä maapohjalla, tiiliseinillä ja osittaisin ilman välikattoa. Seuraavaksi olisi ohjelmassa viemäriputkien asentaminen lattiaan, huoneiden eristäminen jollakin eristelevyllä ja uuden betonilattian valaminen.

Karua työmaata ja Hilti

Suunnitelmia ehdittiin taas viikonlopun aikana "laajentamaan". Projektin paisumisesta taitaa tulla koko Mäkelän työmaan tavaramerkki. Tällä kertaa päädyttiin suunnitelmaan, jossa wc rakennetaan kokonaan erilliseen huoneeseen. Ja takkakin kuulosti mukavalta ajatukselta pukuhuoneessa.

Tuleva wc koko komeudessaan.

Tässä ilmiselvä takan paikka.

Vanhasta vesisäiliöstä löytyi vielä yksi rautapata, jonka Maija urhoollisesti vieritti talon reunalle. Pataan kerättiin käpyjä pohjalle ja nyt pataparka odottaa vielä tälle syksyä multaa ja sipuleita syövereihinsä. Ensi viikonloppua ennen pitää ehtiä siis vielä sipulikaupoille.

Retki järvenrantaan

Poikkesin järvenrantaan kameran kanssa sillä välin, kun kaksoset lepäilivät päiväunta. Sinne rantaan kun olisi tarkoitus rakentaa rantasauna. Suunnitelmia riittää ja blogi alkaa kohta vaikuttamaan tehtävien töiden listalta.

Eilen pohdiskelimme kotimatkalla, saisikohan pihalla olevasta vanhasta aitasta aikaiseksi rantasaunan. Pihapiirissä on myös toinen rakennus, jonka entisestä käyttötarkoituksesta en ole ihan varma. Siinäkin olisi jo kolme hirsiseinää valmiina saunaa ajatellen. (Tämä on taas ihan omia ajatelmiani).

Lisäksi alkupätkä rannasta kasvaa sellaista pajukkoa, että vesurin kanssa saisi huhkia ihan tosissaan. Jos olisin innostunut pajutöistä, niin ainakaan materiaalista ei olisi pulaa. Toistaiseksi en ole innostunut.

Syksyistä järvenrantamaisemaa

Rannassa olevasta vanhasta venevajasta tullee ainakin hyvä
halkovarasto. Jotakin edes valmiina.

Kas, ja veneeseehän voi istuttaa myös kukkasia! 

Heinähommia navetan ylisillä

Viikonloppu vilahti nopeasti ja luntakin nähtiin. Viimeset 30 tulppaanin sipulia sekä pikkuliljat on nyt haudattu ihan "omakätisesti" rautapataan ja erilaisiin kohtiin Mäkelän pihassa. Tuntuu entistäkin epätodennäköisemmältä, että sipulit mihinkään kasvaisivat. Rautapadan peltomulta oli niin jäässä ja kokkareilla, että sain isolla lapiolla hakata sipuleille jonkinmoisia kolosia. Tyrkkäsin loput sipulit navetan ja talon seinustalle ihan vaan kaivamalla heinikon sekaan. Mutta sipuleistahan lupasinkin olla se enempiä kirjoittelematta.

Peltomullalla täytetty rautapata ja sipulipussit lumen keskellä

Eero taas haki navetan ylisiltä motivaatiota toimistohommille sunnuntain aikana. Kaasunaamari naamallaan myyräkuumetta uhmaten se viskoi ikkunasta ulos järkyttävän läjän heinää ja oljenpätkiä. Muutaman tunnin huhkimisen jälkeen vasta kolmasososa heinästä oli ulkona. Ja että miksikö ne heinät piti viskoa ulos? Hmmm. Tulevan navettasaunan katto pitää saada eristettyä, siksi siis tämä talikon kanssa huhkiminen.

Talikoitavaa heinää ja potkukelkkoja

Mitä enemmän purkuhommat edistyvät, sitä enemmän epäilyttää, että navettaan koskaan mitään pesutiloja saadaan aikaiseksi. Sen verran epämääräistä pintaa tulee purkulautojen alta nimittäin näkyviin. Voihan sitä sanoa, että hiljaa hyvä tulee...mutta tekemistä kyllä piisaa. :-)

Lähes valmis pihasauna...

...kun kerran laatat ja kaakelitkin odottavat paketissa tuossa
edustalla.

Pelkkää hölskyttelyä ja vuosi 1918

Äh, turhauttaa kun ei saa mitään valmiiksi. Ensi viikolla eivät entisöintihommat edisty, koska on syyslomaviikko. Ainoa asia mitä voin tehdä, on maalin hölskyttely.

Sotkin eilen "perinnemaalin" sänkyjä ja puuarkkua varten. Nyt maalia pitää muistaa ravistella ja sekoittaa päivittäin muutaman viikon ajan. Koktaili sisältää 4 purkillista maalijauhepigmenttiä (ruskeaa umbraa ja punaokraa), pari mukillista vernissaa ja samanmoinen määrä tinneriä. Ainakin kurkkupurkkia sekoitellessa vaikutti, että väri olisi melkolailla hyvä.

Purkissa ei ole ketsuppia vaan maalisekoitus "tekeytymässä".

Eilen rapsutellessani viimeisiä irtomaaleja ja -likaa sängystä, huomasin pohjaan maalatun vuosiluvun: 1918. Olin jotenkin kuvitellut sänkyjen olevan "tuoreempaa" vuosikertaa. Pitääpä yrittää selvitellä tarkemmin sänkyjen alkuperää.

Ensi viikonloppuna olisikin tarkoitus lähteä koko rytmiryhmä kohti Savoa. Katsotaan sitten, mitä saadaan aikaiseksi. Pitääköhän palkata varmakätinen maalin höskyttelijä viikonlopuksi?

Viimeinen sipulijuttu

Yritän olla palaamatta kukkasipuliaiheeseen ennen ensi kevättä, mutta tämä pitää vielä kirjoittaa ylös. Tulppaanisipulipussit näet lojuivat tuossa ovipielessämme joitakin päiviä ja taisin puolileikilläni vihjaista Eerolle, että ne sipulit pitäisi ihan oikeasti saada jollakin keinolla sinne rautapataan Mäkelään (pakkomielle mikä pakkomielle). Voitte vaan kuvitella, kuinka sipulinistutus ei oikeen innostanut suurta hirvenmetsästäjää.

Viimeviikolla kun metsästäjä oli lähtenyt kohti Savoa huomasin, että toinen kukkasipulipussi oli vaivihkaa kadonnut ovipielestä. Kotiin sunnuntaina palattuaan hän kehui, että sipulit ovat nyt sitten istutetut. Tarkemmin kun asiaa tivasin, oli rautapata (kuulemma painavaakin painavampi) siirretty navetan eteen ja täytetty mullalla (kauhakuormaajalla ohrapellosta nostettua !!!). Ja totuus itse sipuleistakin taitaa olla, että pussi oli lykätty Maijan ja Martta-tädin käteen. No kokonaisuudessaan varsin miehekkäästi hoidettu, katsotaan sitten keväällä kasvaako padassa kukkia vaiko hukkakauraa.

Viikonlopun aikana oli myös syysliukkaalla navetan katolla urheiltu. Navetan katto oli jostakin kohti hieman vuotanut, ja tämä asia on nyt sitten korjattu. Kuulemma ensi keväänä pitäisi koko navetan kattokin uusia. Mistäköhän näitä hommia oikeen satelee ;-).

Minä taas tahollani olen yrittänyt kehitellä viidenkympin pinnasohvaan patjaa ja päällystettä. Vielä ei suurta ahaa-elämystä ole syntynyt, mutta pari sohvatyynyä kylläkin.

Kauppareissulta mukaan tupsahtaneet tyynynpäälliset. Hiirille ruokaa. 

E to e ja jalkojen jatketta

Taisin aikaisemmassa kirjoituksessa vihjaista, että hieroskelin kauppoja entisöintikurssilla. Hepsu sai äitin e -to-e -kauppojen ansiosta ihanat vanhanajan nukenvaunut. Vaunut eivät ole entisöidyt vaan kurssilla rakennetut. Ne oli silti ihan pakko saada..Vaunuja olisi ollut myös vaaleansiniset, mutta tilanahtauteen vedoten en hankkinut Eikalle omia. Iskälle vihjasin, että voisihan Mäkelään viedä yhdet ;-).

Uusissa vaunuissa istuminen on parhautta!

Omat entisöintityöt etenivät tällä viikolla siten, että sänkyyn kyhättiin (vähän open avustuksella) uudet jalat, jotka nyt ovat liimauksessa kuivumassa. Muun ajan yritän raapia navetan perukoilla lojuneesta sängystä vanhoja maaleja ja multaa/mutaa/tuhkaa/höyheniä pois pinnasta. Aika karussa kunnossa on, harmittaa taas, etten ehtinyt ottamaan kuvia. Ensi viikolla ryhdistäydyn!

Koivunpalanen, josta syntyi sänkyyn kaksi uutta ehjää jalkaa. 

"Oikeiden töiden" edistymisestä ja purkuhommista

Mäkelässä tehtävät työt voidaan jakaa kahteen osaan. On niitä "oikeita töitä" ja sitten näitä blogin kirjoittajan omia "kukkasipulientisöintihössötyssuunnitelmia". Hirvenmetsätyksen aloitusviikonloppuna liikeni oikeiden töiden tekijältä puoli päivää kesken jääneen katon loppuun tekemiselle. Eli nyt on katto valmis reunapeltejä myöden. Tulkoon syksy ja sade.

Navetassa olisi tiedossa purkuhommia, jotta sinne voitaisiin rakentaa varsinaiset peseytymistilat ja sauna.

Lattia- ja seinälaatathan ovat olleet jo ainakin kuukauden valmiiksi hankittuna.. Viime viikonloppuna eksyin kukkasipulien ja kanervien ostosmatkalla Agrimarkettiin, jossa oli remonttimyynti. Lähes kaikki roina myytiin -70% alennuksella. Hilauduin kaupasta ulos mukanani kaksi säkkiä marmorinvalkoista saumalaastia sekä tuubillinen silikonia. Lastenhoitaja kotosalla ei taas oikein tiennyt, kuinka suhtautua puheluihini. Sisäinen SuloVilenini meinasi näet herätä, olisin samaan syssyyn hankkinut myös vesieristysaineet ynnä muuta mielestäni tarpeellista ;-). Lopulta ymmärsin liikkuvani harmaalla alueella oikeiden töiden ja hössötystöiden välimaastossa.

Lisää purkutöitä navetan lisäksi...talon sisältä toisesta makuuhuoneesta on aluksi tarkoitus purkaa vanhat eristysvillat pois seinistä ja laittaa uutta eristettä ja levyä pintaan. Talohan on hirrestä, eli suunnitelmissa olisi (ainakin koemielessä) yritää saada hirsiseinää näkyviin joissakin väliseinissä. Ja sitten vaan kukkatapettia ja lisää kukkatapettia hössötihöö ;-). Itsehillintänihän on ihan kohdillaan, koska yhtään tapettirullaa ei ole vielä hankittuna, eikä edes näytekappaleita ole käyty repimässä mistään.

Kuminuijan kanssa riehumista

Viime maanantaina entisöinnissä oli paikalla touhukas rouvashenkilö, joka oli mielestään niiiin kiireinen, ettei ehtinyt räpsäisemään kahta suunnittelemaansa valokuvaa tänne selventämään tekstiä. Mitäkö rouva mahtoi puuhata illan opiston puutyöluokassa? Tässä väliaikatietoa entisöintiprojektien edistymisestä.

"Työn alla" oleva pöytä on harmikseni jäänyt valokuvaamatta alkuperäisasussaan, puupinnalla, petsattuna jne. Kuvaan sen varmaankin sitten valmiina. Tällä viikolla pöytä sai petsin päälle ensimmäisen lakkakerroksen, joita tarvitaan vielä kaksi lisää.

Illan varsinaisen ajan käytin sen risajalkaisen sängyn purkamiseen. Vaikea uskoa, että sängyn säpäleiksi purkaminen voi olla niin avartava kokemus.

Miksikö se sänky piti purkaa osiin? Sen vuoksi, että jalat olivat poikki ja open mielestä ne jalat oli hyvä uusia koko matkalta. Tämän vuoksi vanhat jalat piti saada irti sängyn päädyistä. Sänky oli aikoinaan koottu puunauloilla, jotka kylmästi porasin pois jollakin näppärällä poranterätyypillä. Puunaulat olivat helppo nakki, mutta sängyn pohjaa oli joskus korjailtu järeillä rautanauloilla, jotka eivät irronneetkaan varovaisella käsittelyllä. Siis napakoita kumivasaran iskuja pam ja pam. Vähän kovempaa PAM PAM PAM, ja eikös alkanut irtoamaan. Sitten joutuikin jo vähäsen liimaushommiin, kun yksi pohjalauta ei kestänyt terhakoita iskuja.

Loppuajan raaputin sängyn päädyistä vanhoja maaleja pois. Samalla alkoi selkiämään ajatuksessa, että sänkyjen pintaan tulee samanlainen "vanhan punainen" maalikerros, joka niissä alunperin muinoin on ollutkin. Maalikaupan ostoslistalla on muutama purkki väriä, pullo serotiinia, vernissaa ja tinneriä. Maali sekoitetaan muutamaa viikkoa etukäteen "hautumaan". Saas nähdä, hyvä siitä varmaan tulee. Myös puulaatikko saa tuon saman värin pintaansa. Puukaupasta pitänee käydä ostamassa pätkä koivua, josta kyhään uudet jalat sänkyvanhukselle.

Tuon kaksi ja puolituntisen aikana samainen kiireinen rouvashenkilö ehti tehdä jo uusia hankintojakin. (e to e-busines =entisöijältä entisöijälle -busines). Tästä aiheesta sitten lisää seuraavalla kerralla...

Haljennut rautapata ja kierot ajatukset

Mäkelän tontin nurkilla lojui muutama rautapata. Talon entiset omistajat halusivat viedä ne mukanaan, mutta tämä haljennut -suurempi pata on jäänyt lojumaan aitan edustalle, emmekä ole aivan varmoja, aikovatko he tulla tämänkin vielä joskus noutamaan.

Olen mielessäni suunnitellut täyttäväni padan mullalla ja tunkevani täyteen kukkasipuleita. Kukkasipulit olivat ajatusketjussa se kaunis osio, mullalla täyttö se kierompi puolisko. Multakuorma varmistaisi sen, ettei pataa ainakaan niin helposti kukaan lähde tontilta pois retuuttamaan. Huvittavaa sinänsä, että Eero oli mielessään pohtinut ihan samaa, poislukien siis ne kukkasipulit ;-).

Uskaltaisikohan sen Siilinjärven kautta kulkevan peräkärrykuorman uumeniin ujuttaa pari säkkiä multaa ja kukkasipuleita. Ja sitten vielä lisäksi esittää rakkaalle aviomiehelle kainon toivomuksen, josko hirvenmetsästyksen ja kattorakennuksen lomassa padan voisi vierittää talon edustalle ihan kehon vetreytysmielessä?

Taitaa tulla taas kommenttia, ettei saa vouhottaa epäolennaisia. Toisaalta, eräs toinen joukkio on suunnitellut koko aitan siirtämistä pihapiiriin sireenipuskien juureen. Padan siirron suunnittelu lie pikkujuttu siihen verrattuna.

Kukkasipuleita odottava rautapata aitan edustalla.

Puusohva vahingossa huuto.netistä

Siihen aikaan päivästä, kun mukulat nukkuvat päiväuniaan on tapanani toisinaan "viihdytysmielessä" katsella huuto.netin tarjontaa. Joskus saatan huvikseni huudella jotakin kokeeksi. Viikonloppuna tapahtui taas näin. Tarjosin aikani kuluksi 50 e puisesta levitettävästä pinnasohvasta. En tainnut edes olla kovin innoissani sohvasta, koska olin kokonaan unohtanut mitään mistään tarjonneenikaan.

Sohva jäi sitten käteen viidelläkympillä. Ja se sijaitsee Siilinjärvellä. Joustavuus sanan varsinaisessa merkityksessä on sitä, että Eero lupasi noutaa sohvan peräkärryllä ensi viikonlopulla "ohikulkumatkalla" hirvimetälle. 

Pohdiskelen, että mitähän ihmettä sille sohvalle tekisimme. Vaikka sohva onkin iältään ihan oikeaa vuosilukua, on se silti väriltään ja tyyliltään ihan omanlaisensa. Mutta eiköhän se paikkansa löydä jostakin nurkasta. Jollei tuvasta, niin ainakin jostakin makuuhuoneesta. Eikä se nyt ole niin nökönnuukaa!

Viidenkympin sohva Siilinjärveltä.

Entisöintiä pää sauhuten

Viikko sitten alkoi taas entisöintikurssi. Pääsen edes jotakin puuhailemaan lasten vahtimisen lisäksi, kun katolle ei kerran päästetä.

Koska peräkärrykuorma Savosta ei ehtinyt vielä viime maanantaille tänne etelään, aloitin "välitöiksi" rapsuttelemaan äitin kesämökiltä raahamaa 30-40 -luvun mustaksi lakattua/maalattua pöytää. Pöytä ei ehtinyt kuviin, koska ehdin purkaa sen jo osiin. Myös viime keväänä aloitettu puuarkku/-laatikko odottaa vielä maalipintaa.

Puulaatikosta on poistettu vihreä maali. Laatikko on odottanut takkahuoneessa kesän ajan uutta pintakäsittelyä. 

Nyt olen kolmen entisöitävän kohteen loukussa. Sivusta vedettävä sänky tuli eilen peräkärryn mukana kotiin. Suunnitelma on seuraava: Pöytä ja arkku pitää saada ensiksi samaan "maalausrytmiin", jolloin voin viikoittain aina aluksi laittaa uuden maalikerroksen niiden pintaan ja jatkaa sängyn rapsuttelua. Entisöintiä odottaa Mäkelän tuvassa myös sängyn kaveri, joka löytyi aitan nurkasta.

Ajatuksissa jyllää kovasti, millaisen pinnan nuo sängyt sitten joskus saavat. Valkoisina ne olisivat kivat, mutta se ei oikein olisi "enstisöintiä". Toisaalta valkoisen maalipinnan voisi vanhentaa käsittelemällä. Onneksi tässä on toistaiseksi aikaa pohtia petsaus- ja maalausvaihtoehtoja sekä mietiskellä, missä menee hölmöläisen homman raja.

Tästä sängystä on yksi jalka ainakin poikki.

Tällä kaverilla jalat ovat ehjät, mutta kova maalinpoisto on edessä.

Sängyistä voisi tulla kaksosten sängyt Mäkelään. Nykyihmiselle entisajan sängyt ovat hieman liian lyhyitä, mikä on selvä merkki siitä, että nykyihmiset ovat liian pitkiä. ;-) Viikonloppuna tuli telkkarista ohjelma, jossa tekivät vastaavasta sängystä sohvan lisäämällä selkänojan, istuinlevyn ja pehmusteet tuohon päälle. Hmmm...hyvä vaihtoehto sekin, eli lisää pohdittavaa kun pitää oikein keksiä käyttötarkoitus sängylle.

Navetasta pelastettiin myös tämä kaappi, joka toistaiseksi saa ollaa "sillänsä". 

Uusi huopakatto ja ahkerat työmiehet

Takana katon korjausta ja naputtelua aamuseitsemästä iltapimeän tuloon saakka.  Eero otti kattoremonttiin vauhtia heräämällä viideltä lintumetälle perjantaiaamuna ja kiiveten katolle teeren raato kainalossa. No, ei se oikeasti ottanut lintua katolle mukaan, vaikka silminnähden pollea saalistaan olikin.

Vanhojen revittyjen kattohuopien alta löytyi odottamatta liian ohut lautakerros, joka kuulemma notkui. Eero kävi kylältä hakemassa kuormallisen kattovaneria, joka alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen nakutettiin aluskatteen alle. Katto oli notkollaan, mutta sukkelat kattokiipijät oikaisivat sen suitsait.

Toinen puoli katon harjasta jäi vielä kesken päällimmäisen kerroksen osalta. Sade ei kuulemma haittaa tässä vaiheessa, eli kattoprojekti jatkunee joku viikonloppu.

Vanerit matkalla katolle. Valvontakomissio valvoo.

Etupuoli talon katosta valmiina. 

Hienoa, että on olemassa nopealiikkeisiä sukulaisia, jotka vapaaehtoisesti ahkeroivat katolla apuna. Yhtään työtapaturmaa ei sattunut yhtä vasaroitua sormea ja tuhottuja angervopensaita lukuunottamatta. Talon takana kasvanut angervorivistö sai kauhakuormaajakyytiä juuria myöten, kun veljesparvi erehtyi luulemaan pajupensaikoksi.

Lopputulos (katon osalta, ei angervoressukoiden) näyttää liiankin hyvältä, koska upouuden katon rinnalla lopputalo näyttää entistäkin ränsistyneemmältä.

Seuraavaksi -katto ja keittiö

Nyt jos syksylle sattuisi sateeton ja sopiva viikonloppu, olisi ohjelmassa uuden huopakaton paikoilleen asennus. Katto ei toistaiseksi ole vuotanut, mutta eipä tuolla tuurilla viitsi enää yhtään syksyä ja talvea odotella.

Revityn keittiön kaapiston tilalle tulee jokaisen suurpiirteisen miehen unelma; Ikean "kokoa-ihan-itse" -keittiö. Suunnittelin kaapiston näppärällä Ikean suunnitteluohjelmalla.

Logistiikkaa ja peräkärryasiaa keittiön kaupasta noutamisen osalta pohdittuamme päädyimme seuraavaan iskuryhmään. Minä, Tintti ja Volvo. Eli kaikki lyhytpinnaiset jäivät kotiin. Veikkaisin, että keittiön ostaminen ei tämän nopeammin voisi tapahtua, olimme kolmeen varttiin ulkona kaupasta. Tuohon kolmeen varttiin sisältyi 20 minuuttia odottamista, kun ystävällinen täti teki meille "keräilyluettelon" Ikean palvelimelle tallentamani luettelon perusteella.

Sitten vaan keräilyhyllyille, jossa luin pikana numerosarjoja ja ruksasin yli Tintin bongaamia ja retuuttamia osasia. Kärrättiin kassoille ja nostettiin autoon kaikki nippelit. Nyt pitää vaan toivoa, että kaikki tarpeelliset osaset ovat matkassa ja jollakulla riittää pinna palapelin kokoamiseen. Ja mielellään oikein päin. ;-)

Kaapin ovet ovat nämä valkoiset ja raidalliset. 

...ja vetimet tämän näköiset

...tältä sen pitäisi sitten näyttää, mikäli se kootaan oikein päin. 

Pakkomielle koivukujasta

Ostamaltamme "tontilta" on tarkoitus kaataa puita oikein kunnolla. Jonkinlainen visio on mielessä, että näkymä järven rantaan avautuu tätä myötä. Meillä oli tarkoituksena kulkea punaisen nauharullan kanssa pitkin palstaa ja merkitä säilytettävät puut. Merkitsemisryhmään kuuluivat minun ja Eeron lisäksi kaksoset vaunuissa (molemmat nukahtivat) sekä kaksi serkkutyttöä (jotka eivät oikein innostuneet koko metsässä vaunujen kanssa rämpimisestä.). Lopputulemana oli, että punaista nauhaa lätkittiin summamutikassa sinnetänne. Vaikeaa kuvitella, miltä tienoo näyttää, kun puita lähtee pois ja minkäverran sinne sitä sitten pitäisi jättää kasvamaan.

Kunhan kukaan ei pihapiiristä kaada koivukujaa, joka johtaa siis talon pihalle eikä talon takana kasvavia tammia, olen jokseenkin rauhallisin mielin.

Koivukujaa pihalta päin katsottuna sekä Antin mopo.

Oikein hyvällä mielikuvituksella voi kuvitella, että polku johtaa järven rantaan. 

Navetan raivausta ja pyromaanihommia

Navetta, aarreaitta vaiko kaatopaikka? Ehkä vähän molempia, roinaa vuosikymmenien takaa... Ei prioriteetilta niitä tärkeimpiä hommia, mutta jotenkin vaan tuntui siltä, että raivattua sitä rakennusta pitää saada. Perustettiin "nuotio" navetan taakse ja tuikattiin kaikki polttokelpoinen tuleen. Siinä toheltaessa oli pikkunuotio hetken muuttumassa helvetilliseksi metsäpaloksi, mutta onneksi oli vikkeläliikkeisiä velipoikia kaivurin ratissa lähistöllä. Ei siis sytytetty metsäpaloa Venäjän roihujen jatkeeksi.

Tässä vaan esimerkkinä muutamia, mitä navetan kätköistä löytyi: pontikkapullo, punaiset ja siniset kumisaappaat kokoa 21 ja 22, kantotervaa, huonekaluja (niistä siiten lisää juttua, pääsevät enstisöintiin), kuivattuja saunavihtoja, auton osia, potkukelkkoja, puusuksia, polkupyöriä, viikatteen teriä, puusoikkoja jne. jne. jne. Vanhan kirkkoreen ja höyläpenkin veivät entiset omistajat harmikseni pois. No, rehellisesti sanottuna- mitä ihmettä me kirkkoreellä oltas tehtykään.

Ajatuksena on rakentaa "pihasauna" ja suihkutilat navetan toiseen päähän, jossa on muinoin sijainnut vanha karjakeittiö ja/tai maidonjäähdytyshuone vaiko mitkä, en ole ihan varma.

Navetta ja ukin kulkupeli, jonka kyydissä kuljetettiin lämmintä vettä pihalle siivousta varten.

Savupiippu ja savua piipusta

Sormet syyhyäisivät maalata ja tapetoida, mutta ymmärrän jotenkuten, että perusasiat kuntoon ensiksi. Talon piiput piti muurata uusiksi, jotta tulia tuvan leivinuuniin ja takkaan saattoi harkita sytytettäväksi. Taisi olla kesäloman viimeinen viikonloppu, kun Eero ja naapurin Antti-serkku muurasivat taloon uudet sievät savupiiput.

Jotakin hidasteita taisi tässäkin hommassa olla, kun vanhat tiilet olivat erikokoisia kun uudet tiilet. Ymmärsinköhän ihan oikein, että leikkelivät niitä uusia tiiliskiviä vanhankokoiseksi jollakin systeemillä. 

Ja kun piiput vielä rapattiin (apurin avuin) sieväksi talon sisältä, piipun ulkopuolelta (näin kirjoitettuna ymmärrän asian), oli kaikki valmista tulien sytyttelyyn. Eräänä elokuisena päivänä sitten juostiin sisälle ja ulos ja sisälle ja ulos ja katseltiin tuleeko piipusta savua. Tuli sieltä ;-).

Tuvan leivinuuni taitaa olla puusyöppö, sylillinen halkoa paloi hujahuksessa.

Hiirien pesäpaikkana 15 vuotta

Saimme Mäkelän-kaupat tehtyä heinäkuussa 2010. Olimme ostatelleet paikkaa jo keväästä saakka, mutta kaikenlaisia pikkumutkia ehti tulla matkaan. Lopulta olimme tyytyväisiä lopputulokseen, saimme samaan syssyyn ostettua tonttia sen verran, että ranta-paikka saunalle löytyi. Mäkelä sijaitsee nimensä mukaisesti mäen päällä, ja kun puut talon takaata mäen rinteestä saadaan kaadettua, pitäisi näkymän Näläntöjärvelle olla valmis.

Hirsirakenteinen talovanhus jostakin 30-luvulta oli ollut viimeiset 15 vuotta asumattomana. Sitä vastoin hiiret olivat pitäneet taloa bilepaikkana, koska olosuhteet olivat vallan suotuisat. Petivaatteet paikoillaan, vaatteet kaapeissa ja margariinipurkki jääkääpissa.

Ensi töiksemme tyhjensimme talon typötyhjäksi, kaupat näet tehtiin irtaimistoineen päivinee. Ja roskaaroinaa riittää. Oikeammin sanottuna Eero tyhjensi talon, koska minä hoisin pääosin kaksosia. Ja kun kaksoset nukahtivat päiväunille tai serkut äityivät vahtivuoroon, yritin rientää apuun. Pääosa tavaroista raahattiin navettaan, jonka remontointi ja siivous on sitten oma lukunsa.

Ja kun talo oli vinttiä lukuunottamatta tyhjä, kaadettiin rivakoiden sukulaismiesten avustuksella ylimääräinen väliseinä tuvasta.

Kuva tuvasta, kun Mäkelän alkuperäiset penkit ja pöytä on raahattu paikoilleen navetasta ja vintiltä. Matot Maijjan aarreaitasta loivat kummasti kodikkuutta tuhanteen kertaan jynssätylle lattialle.

Keittiön kuvassa ei näy tyhjää seinää, jolta kamalat vaneerikaapit revittiin alas. Sähköhellan takana puuhella, jonka kohtalo on vielä pohdinnassa/ kinastelun alla.