Uusi huopakatto ja ahkerat työmiehet

Takana katon korjausta ja naputtelua aamuseitsemästä iltapimeän tuloon saakka.  Eero otti kattoremonttiin vauhtia heräämällä viideltä lintumetälle perjantaiaamuna ja kiiveten katolle teeren raato kainalossa. No, ei se oikeasti ottanut lintua katolle mukaan, vaikka silminnähden pollea saalistaan olikin.

Vanhojen revittyjen kattohuopien alta löytyi odottamatta liian ohut lautakerros, joka kuulemma notkui. Eero kävi kylältä hakemassa kuormallisen kattovaneria, joka alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen nakutettiin aluskatteen alle. Katto oli notkollaan, mutta sukkelat kattokiipijät oikaisivat sen suitsait.

Toinen puoli katon harjasta jäi vielä kesken päällimmäisen kerroksen osalta. Sade ei kuulemma haittaa tässä vaiheessa, eli kattoprojekti jatkunee joku viikonloppu.

Vanerit matkalla katolle. Valvontakomissio valvoo.

Etupuoli talon katosta valmiina. 

Hienoa, että on olemassa nopealiikkeisiä sukulaisia, jotka vapaaehtoisesti ahkeroivat katolla apuna. Yhtään työtapaturmaa ei sattunut yhtä vasaroitua sormea ja tuhottuja angervopensaita lukuunottamatta. Talon takana kasvanut angervorivistö sai kauhakuormaajakyytiä juuria myöten, kun veljesparvi erehtyi luulemaan pajupensaikoksi.

Lopputulos (katon osalta, ei angervoressukoiden) näyttää liiankin hyvältä, koska upouuden katon rinnalla lopputalo näyttää entistäkin ränsistyneemmältä.