Retki järvenrantaan

Poikkesin järvenrantaan kameran kanssa sillä välin, kun kaksoset lepäilivät päiväunta. Sinne rantaan kun olisi tarkoitus rakentaa rantasauna. Suunnitelmia riittää ja blogi alkaa kohta vaikuttamaan tehtävien töiden listalta.

Eilen pohdiskelimme kotimatkalla, saisikohan pihalla olevasta vanhasta aitasta aikaiseksi rantasaunan. Pihapiirissä on myös toinen rakennus, jonka entisestä käyttötarkoituksesta en ole ihan varma. Siinäkin olisi jo kolme hirsiseinää valmiina saunaa ajatellen. (Tämä on taas ihan omia ajatelmiani).

Lisäksi alkupätkä rannasta kasvaa sellaista pajukkoa, että vesurin kanssa saisi huhkia ihan tosissaan. Jos olisin innostunut pajutöistä, niin ainakaan materiaalista ei olisi pulaa. Toistaiseksi en ole innostunut.

Syksyistä järvenrantamaisemaa

Rannassa olevasta vanhasta venevajasta tullee ainakin hyvä
halkovarasto. Jotakin edes valmiina.

Kas, ja veneeseehän voi istuttaa myös kukkasia! 

Heinähommia navetan ylisillä

Viikonloppu vilahti nopeasti ja luntakin nähtiin. Viimeset 30 tulppaanin sipulia sekä pikkuliljat on nyt haudattu ihan "omakätisesti" rautapataan ja erilaisiin kohtiin Mäkelän pihassa. Tuntuu entistäkin epätodennäköisemmältä, että sipulit mihinkään kasvaisivat. Rautapadan peltomulta oli niin jäässä ja kokkareilla, että sain isolla lapiolla hakata sipuleille jonkinmoisia kolosia. Tyrkkäsin loput sipulit navetan ja talon seinustalle ihan vaan kaivamalla heinikon sekaan. Mutta sipuleistahan lupasinkin olla se enempiä kirjoittelematta.

Peltomullalla täytetty rautapata ja sipulipussit lumen keskellä

Eero taas haki navetan ylisiltä motivaatiota toimistohommille sunnuntain aikana. Kaasunaamari naamallaan myyräkuumetta uhmaten se viskoi ikkunasta ulos järkyttävän läjän heinää ja oljenpätkiä. Muutaman tunnin huhkimisen jälkeen vasta kolmasososa heinästä oli ulkona. Ja että miksikö ne heinät piti viskoa ulos? Hmmm. Tulevan navettasaunan katto pitää saada eristettyä, siksi siis tämä talikon kanssa huhkiminen.

Talikoitavaa heinää ja potkukelkkoja

Mitä enemmän purkuhommat edistyvät, sitä enemmän epäilyttää, että navettaan koskaan mitään pesutiloja saadaan aikaiseksi. Sen verran epämääräistä pintaa tulee purkulautojen alta nimittäin näkyviin. Voihan sitä sanoa, että hiljaa hyvä tulee...mutta tekemistä kyllä piisaa. :-)

Lähes valmis pihasauna...

...kun kerran laatat ja kaakelitkin odottavat paketissa tuossa
edustalla.

Pelkkää hölskyttelyä ja vuosi 1918

Äh, turhauttaa kun ei saa mitään valmiiksi. Ensi viikolla eivät entisöintihommat edisty, koska on syyslomaviikko. Ainoa asia mitä voin tehdä, on maalin hölskyttely.

Sotkin eilen "perinnemaalin" sänkyjä ja puuarkkua varten. Nyt maalia pitää muistaa ravistella ja sekoittaa päivittäin muutaman viikon ajan. Koktaili sisältää 4 purkillista maalijauhepigmenttiä (ruskeaa umbraa ja punaokraa), pari mukillista vernissaa ja samanmoinen määrä tinneriä. Ainakin kurkkupurkkia sekoitellessa vaikutti, että väri olisi melkolailla hyvä.

Purkissa ei ole ketsuppia vaan maalisekoitus "tekeytymässä".

Eilen rapsutellessani viimeisiä irtomaaleja ja -likaa sängystä, huomasin pohjaan maalatun vuosiluvun: 1918. Olin jotenkin kuvitellut sänkyjen olevan "tuoreempaa" vuosikertaa. Pitääpä yrittää selvitellä tarkemmin sänkyjen alkuperää.

Ensi viikonloppuna olisikin tarkoitus lähteä koko rytmiryhmä kohti Savoa. Katsotaan sitten, mitä saadaan aikaiseksi. Pitääköhän palkata varmakätinen maalin höskyttelijä viikonlopuksi?

Viimeinen sipulijuttu

Yritän olla palaamatta kukkasipuliaiheeseen ennen ensi kevättä, mutta tämä pitää vielä kirjoittaa ylös. Tulppaanisipulipussit näet lojuivat tuossa ovipielessämme joitakin päiviä ja taisin puolileikilläni vihjaista Eerolle, että ne sipulit pitäisi ihan oikeasti saada jollakin keinolla sinne rautapataan Mäkelään (pakkomielle mikä pakkomielle). Voitte vaan kuvitella, kuinka sipulinistutus ei oikeen innostanut suurta hirvenmetsästäjää.

Viimeviikolla kun metsästäjä oli lähtenyt kohti Savoa huomasin, että toinen kukkasipulipussi oli vaivihkaa kadonnut ovipielestä. Kotiin sunnuntaina palattuaan hän kehui, että sipulit ovat nyt sitten istutetut. Tarkemmin kun asiaa tivasin, oli rautapata (kuulemma painavaakin painavampi) siirretty navetan eteen ja täytetty mullalla (kauhakuormaajalla ohrapellosta nostettua !!!). Ja totuus itse sipuleistakin taitaa olla, että pussi oli lykätty Maijan ja Martta-tädin käteen. No kokonaisuudessaan varsin miehekkäästi hoidettu, katsotaan sitten keväällä kasvaako padassa kukkia vaiko hukkakauraa.

Viikonlopun aikana oli myös syysliukkaalla navetan katolla urheiltu. Navetan katto oli jostakin kohti hieman vuotanut, ja tämä asia on nyt sitten korjattu. Kuulemma ensi keväänä pitäisi koko navetan kattokin uusia. Mistäköhän näitä hommia oikeen satelee ;-).

Minä taas tahollani olen yrittänyt kehitellä viidenkympin pinnasohvaan patjaa ja päällystettä. Vielä ei suurta ahaa-elämystä ole syntynyt, mutta pari sohvatyynyä kylläkin.

Kauppareissulta mukaan tupsahtaneet tyynynpäälliset. Hiirille ruokaa. 

E to e ja jalkojen jatketta

Taisin aikaisemmassa kirjoituksessa vihjaista, että hieroskelin kauppoja entisöintikurssilla. Hepsu sai äitin e -to-e -kauppojen ansiosta ihanat vanhanajan nukenvaunut. Vaunut eivät ole entisöidyt vaan kurssilla rakennetut. Ne oli silti ihan pakko saada..Vaunuja olisi ollut myös vaaleansiniset, mutta tilanahtauteen vedoten en hankkinut Eikalle omia. Iskälle vihjasin, että voisihan Mäkelään viedä yhdet ;-).

Uusissa vaunuissa istuminen on parhautta!

Omat entisöintityöt etenivät tällä viikolla siten, että sänkyyn kyhättiin (vähän open avustuksella) uudet jalat, jotka nyt ovat liimauksessa kuivumassa. Muun ajan yritän raapia navetan perukoilla lojuneesta sängystä vanhoja maaleja ja multaa/mutaa/tuhkaa/höyheniä pois pinnasta. Aika karussa kunnossa on, harmittaa taas, etten ehtinyt ottamaan kuvia. Ensi viikolla ryhdistäydyn!

Koivunpalanen, josta syntyi sänkyyn kaksi uutta ehjää jalkaa. 

"Oikeiden töiden" edistymisestä ja purkuhommista

Mäkelässä tehtävät työt voidaan jakaa kahteen osaan. On niitä "oikeita töitä" ja sitten näitä blogin kirjoittajan omia "kukkasipulientisöintihössötyssuunnitelmia". Hirvenmetsätyksen aloitusviikonloppuna liikeni oikeiden töiden tekijältä puoli päivää kesken jääneen katon loppuun tekemiselle. Eli nyt on katto valmis reunapeltejä myöden. Tulkoon syksy ja sade.

Navetassa olisi tiedossa purkuhommia, jotta sinne voitaisiin rakentaa varsinaiset peseytymistilat ja sauna.

Lattia- ja seinälaatathan ovat olleet jo ainakin kuukauden valmiiksi hankittuna.. Viime viikonloppuna eksyin kukkasipulien ja kanervien ostosmatkalla Agrimarkettiin, jossa oli remonttimyynti. Lähes kaikki roina myytiin -70% alennuksella. Hilauduin kaupasta ulos mukanani kaksi säkkiä marmorinvalkoista saumalaastia sekä tuubillinen silikonia. Lastenhoitaja kotosalla ei taas oikein tiennyt, kuinka suhtautua puheluihini. Sisäinen SuloVilenini meinasi näet herätä, olisin samaan syssyyn hankkinut myös vesieristysaineet ynnä muuta mielestäni tarpeellista ;-). Lopulta ymmärsin liikkuvani harmaalla alueella oikeiden töiden ja hössötystöiden välimaastossa.

Lisää purkutöitä navetan lisäksi...talon sisältä toisesta makuuhuoneesta on aluksi tarkoitus purkaa vanhat eristysvillat pois seinistä ja laittaa uutta eristettä ja levyä pintaan. Talohan on hirrestä, eli suunnitelmissa olisi (ainakin koemielessä) yritää saada hirsiseinää näkyviin joissakin väliseinissä. Ja sitten vaan kukkatapettia ja lisää kukkatapettia hössötihöö ;-). Itsehillintänihän on ihan kohdillaan, koska yhtään tapettirullaa ei ole vielä hankittuna, eikä edes näytekappaleita ole käyty repimässä mistään.

Kuminuijan kanssa riehumista

Viime maanantaina entisöinnissä oli paikalla touhukas rouvashenkilö, joka oli mielestään niiiin kiireinen, ettei ehtinyt räpsäisemään kahta suunnittelemaansa valokuvaa tänne selventämään tekstiä. Mitäkö rouva mahtoi puuhata illan opiston puutyöluokassa? Tässä väliaikatietoa entisöintiprojektien edistymisestä.

"Työn alla" oleva pöytä on harmikseni jäänyt valokuvaamatta alkuperäisasussaan, puupinnalla, petsattuna jne. Kuvaan sen varmaankin sitten valmiina. Tällä viikolla pöytä sai petsin päälle ensimmäisen lakkakerroksen, joita tarvitaan vielä kaksi lisää.

Illan varsinaisen ajan käytin sen risajalkaisen sängyn purkamiseen. Vaikea uskoa, että sängyn säpäleiksi purkaminen voi olla niin avartava kokemus.

Miksikö se sänky piti purkaa osiin? Sen vuoksi, että jalat olivat poikki ja open mielestä ne jalat oli hyvä uusia koko matkalta. Tämän vuoksi vanhat jalat piti saada irti sängyn päädyistä. Sänky oli aikoinaan koottu puunauloilla, jotka kylmästi porasin pois jollakin näppärällä poranterätyypillä. Puunaulat olivat helppo nakki, mutta sängyn pohjaa oli joskus korjailtu järeillä rautanauloilla, jotka eivät irronneetkaan varovaisella käsittelyllä. Siis napakoita kumivasaran iskuja pam ja pam. Vähän kovempaa PAM PAM PAM, ja eikös alkanut irtoamaan. Sitten joutuikin jo vähäsen liimaushommiin, kun yksi pohjalauta ei kestänyt terhakoita iskuja.

Loppuajan raaputin sängyn päädyistä vanhoja maaleja pois. Samalla alkoi selkiämään ajatuksessa, että sänkyjen pintaan tulee samanlainen "vanhan punainen" maalikerros, joka niissä alunperin muinoin on ollutkin. Maalikaupan ostoslistalla on muutama purkki väriä, pullo serotiinia, vernissaa ja tinneriä. Maali sekoitetaan muutamaa viikkoa etukäteen "hautumaan". Saas nähdä, hyvä siitä varmaan tulee. Myös puulaatikko saa tuon saman värin pintaansa. Puukaupasta pitänee käydä ostamassa pätkä koivua, josta kyhään uudet jalat sänkyvanhukselle.

Tuon kaksi ja puolituntisen aikana samainen kiireinen rouvashenkilö ehti tehdä jo uusia hankintojakin. (e to e-busines =entisöijältä entisöijälle -busines). Tästä aiheesta sitten lisää seuraavalla kerralla...