Puiden kaatoa ja kommunikointia

Perheen sisäinen kommunikaatio osoitti taas kerran toimimattomuutensa. Voitaisiin puhua puheen ymmärtämättömyydestä, tai esimerkiksi taidosta erottaa sanat "iso" ja "pieni". Kaksoset ovat jo kaksivuotiaiden taidoillaan ohittaneet isänsä ainakin tällä saralla.

Eli pihamaalta oli tarkoitus karsia ylimääräisiä puita. Niitä kaatuikin melko määrä, samoin yhteisestä sopimuksesta speksien mukaisesti laajahko ruusupöpelikkö. Tähän saakka kaikki hyvin.

Tuomia piti harventaa. Ei tainnut jäädä yhtään tuomea. Koivukujan nurkalla oli 6 kpl kuusia, joista 3 pientä ja 3 isoa. Ohjeistin, että pienet kuuset voi kaataa. Mieheni kaatoi kaikki. Olivat kuulemma kaikki pieniä.

Koivuista pienet sai kaataa, suurin piti jättää paikoilleen. Kaikki koivut lähtivät, suurin tosin kaivinkoneella. Oli kuulemma sisältä laho. Yksi koivu kaadettiin angervopusikkoon.

Yhteenvetona sanoisin, että joko minua ei kuunnella, ymmärretä tai totella. Veikkaan kaikkia kolmea vaihtoehtoa. Puolustuksen puheenvuoro ilmoitti, että pihalla ei kuulemma ole enää hyttysiä hänen ansiostaan, koska tuuli pääsee nyt mäelle. Näinköhän ;-)?

Juhannus, pokia ja rapsutusta

Juhannuksen voi halutessaan viettää myös rapsutellen puolimätiä ikkunanpokia. Näin meillä. Rapsuttaminen sinällään oli mielenkiintoista riippuen siitä, millaista maalia raapi. Joissakin ikkunoissa maali oli lohkeillut kunnon "liusakkeiksi", toisissa taas kivikovaa kiinni. Yritin anoa käyttööni kuumapuhallinta, mutta sellaista ei myönnetty. Menee kuulemma nyhräämiseksi. Taidan ottaa puhaltimen puheeksi taas toisella kertaa. 

Mitäköhän tapahtuisi, jos vaan laittaisi maalia pintaan?

Sadeasuun sonnustautuneet rakennusvalvojat.

Rapsuttamisen lisäksi nurmikko, joka vielä viime kesänä kasvoi puolitoistametristä horsmaa ja nokkosta tuli leikattua. Pihamaan nurmikko oli ihan siisti, kunnes raskasta kalustoa alkoi lipua hiljlleen paikalle. Bobcatin renkaiden jättämiä jälkiä katselin hieman kulmat kurtussa. Mutta kun paikalle navetan seinän reinustan kaivuuseen (kyseessä nurkan/seinän oikominen) saapui kaivuri, kurottaja, kuormaaja sekä jonkin tyypin panssarivaunun näköinen laite, luovutin. Pihan halki kulki rallipolku. Nurmikon alkua ei enää ollut ainakaan sillä kohden. 

Sitä vastoin  navetan seinä seisoo suorana kuin muuri. (Rehellisesti sanottuna, en edes ollut huomannut sen olevan vinksallaan...).

Puutarhakalusto sireenipuskan reunalla.

Härpäke sammalrapsutuksen jälkeen. 

Kärry pakattuna kohti juhannusruuhkaa

Peräkärry seisoo pihallamme ähkytäyteen täytettynä. Matkaan kohti pohjoista olisi lähdössä yksi jääkaappi, ruohonleikkuri sekä puutarhakalusto. Olisin haaveillut vielä pation rakennustarvikkeista, mutta tämä kuorma taitaa olla täynnä. Olemme siis valmiina tukkimaan liikennettä kärryn kanssa. Harmiksi tuo sääennustus ei vaikuta kaikkein hehkeimmältä juhannusta eikä edes ruohonleikkuuta ajatellen.

Kukkapenkkien reunustukseen on hankittuna muutama pätkä pölkkyaitaa. Tästä ei vielä tämän enempää, koska varsinaista suunnitelmaa ei vielä ole.

Navetan ulkokaton uusimistarvikkeet on käsittääkseni suunnitelmissa raahata vielä kaupasta pihamaalle juhannuslomapätkän aikana. Tälle viikonlopulle ei tosin katon uusimista ole tiedossa, se jäänee sitten varsinaiselle kesälomalle. Mutta kattoprojekti ei muutenkaan kuulu minun heiniin, keskityn öööööö...olennaisimpiin seikkoihin, kuten kukkapenkkien reunustuksiin.

Ei uunin lämmitykseen, vaan kukkapenkin reunukseksi.

Täällä kotonakin riittää puhdetta. Autotallin laajennustyömaa ja
menetetty pätkä enstistä kukkapenkkiä. 

Kotipihan unikkokukinnot ja jäljelle jääneitä kukkapenkkejä.

Kalustoa pihamaalle

Voitin kilpailun. Harrastin nettihuutokauppaa pitkästä aikaa (vaikka tavoite oli lopettaa), koska huomasin, että pihamaalla on vielä tilaa.

Perheen huutokauppatavaran noutoyksikön pitäisi taas suunnata peräkärryn kanssa noutamaan voittamani puutarhakalusto. Sitten voidaan vasta arvioida, oliko 61 euron hankinta onnistunut,  vai hankinko vaan läjän polttopuuta? Tosin painekyllästettyä puuta ei kait voi edes polttaa. Polttaminen kuitenkin karkottaisi mahdolliset itikat, joita tänä vuonna vaikuttaisi olevan niin paljon, että tuoleissa ei edes teoriassa olisi mahdollista istuskella kovin montaa hetkeä kerrallan.

Puutarhakalusto odottamassa kultaista noutajaa. 

Traktori-koira-traktori-koira-traktori

Blogitarinat olleet vähissä, koska näin kesäaikaan ei malta illalla pysähtyä koneen ääreen. Nyt maltoin, rikkaruohot saakoot rauhan täksi iltaa. Alan vähitellen palautumaan 4 päivän helatorstai -lomasta Savon suunnalla. Toinen meistä viihtyi pelto- ja halkohommissa. Itse kipitin aropupuna surrausrataa kaksosten perässä koiratarhan ja traktoreiden väliä. Niissä riitti ihmettelemistä, itse ihmettelin lähinnä miestäni, joka lähti yhtenä aamuna viideltä pellolle ja toisena aamuna kuudelta moottorisahaamaan puunrunkoja. Jos tuota aamuheräysvirkeyttä riittäisi kotiinkin ensi viikonlopulle?

Pieniä halkoläjiä ilmestyi sinne tänne.  Tässä koivukujan keko.  

Lauantai-iltana klo 23.00 oli minulla vuorostani luppoaikaa mulliverhon ripusteluun. Kesäyö oli tunnelmallinen oikeiden lehmien muukiessa viereisellä laitumella äänekkäästi ripustellessani verhoa paikoilleen oven eteen. Siitä tuli hyvä. Toimivuudesta oviverhona en vielä osaa sanoa mitään.

Saunan pukuhuoneen mulliverhoviritelmä.

Uusi hylly rakennettiin vanhasta laudanpätkästä.

Näille tuoleille on tilattu/ kaivattu lisäpehmusteita terhakkaan
koeistujan toimesta. 

Pihamaalla riittää nokkospusikkoa niitettäväksi. Yritin epätoivoisesti vähän laajentaa kukkapenkkiä. Tilanne taitaa olla melko toivotonta toistaiseksi, kun en ole ihan varma, mitä kaikkea ollaan vielä repimässä auki miltäkin kohtaa pihamaata. Rautapatoihin kävin kuitenkin kylältä hakemassa vähän täydennystä.

Vanha kuolanpioni ja kukkapenkin laajennus navetan
seinustalla.

Lobeliat, huovinkukka, orvokit ja petuniat iloisesti sikin sokin.
Liian iso pata tai liian pieniä kukkia.

Rämä keinukin oli saanut ehjät laudat lahojen tilalle.