Hankintoja loppiaiseksi

Iskän isäkuukausi ja "luppoaika" koti-isänä ja "SuloVileninä" on yhtä lopuillaan kuin tämä vuosikin. Varsin erilainen vuosi takana meille molemmille.

Isäkuukauden aikana Eero on kunnostautunut huuto.netin, keltaisenpörssin ja joidenkin ihme rakennusvaihtopörssi-sivujen aktiiviseen selailuun. Ja seurauksena tästä, taidamme taas suunnata kohti Mäkelää peräkärryn kanssa viikon päästä, kun loppiainen koittaa.

Viemisiksi on löytynyt ainakin käytetty saunan ovi ja puinen ovi pukuhuoneeseen. Hieman jännittää, ovatko ovet ja oviaukot samaa kokoluokkaa...mutta kun halavalla sai, niin pakkohan ne oli hamstrata.

Toinen ovista vaakatasossa lepäämässä.

Riihimäeltä taisi löytyä styroksia ja kahitiiltä muutama peräkärrykuormallinen niin myöskin suunnattoman halvalla. Ne tosin taitavat jäädä pihan rumistuksiksi odottamaan mahdollisia remonttitempauksia täällä kotirintamalla.

Valoa pimeään, saunan lamppu ostettiin sentään ihan uutena, kun tehtiin koko perheen toivioretki rautakauppaan. Ja yhtä lamppua navetan eteiseen tässä odotellaan vielä irrotettavaksi lähisukulaisnaapurin katosta. Ei meiltä taida puuttua kun ne vihreät pipot päästä.

Usvaa työmaalla ja keuhkoissa

Pakkanen on taas varsin napakkaa viikonloppureissumme ajan. Tällä kertaa reissasimme peräkärryn kanssa tänne Savon perukoille. Kärryn kyydissä oli kaikkea tarpeellista; kamina uuteen pukuhuoneeseen, mattoja, iso peili, nojatuoli, kalkkimaalia, vessankalusteita, tapettia ynnä muuta ehdottoman tarpeellista. Paluukyydissä on tarkoitus tuoda kinkku ja kuusi, näppärää.

Eeroa tahtoi käydä jo sääliksi tänään, kun piipahdin katsomaan kuinka navettatyömaalla sujui. Koko remonttialue oli harmaan pöly-usvapilven peitossa. Syypää tähän kaikkeen taidan olla ihan minä itse ja loistava idea, että muutama tiiliseinä pitää maalata kalkkimaalilla. Ja kun vanha tiiliseinä piti putsata ennen maalausta, oli utu melkoinen puhdistustyön jäljiltä. Nyt seinät on maalattu, hieno tuli, vaikka ihan kaikki eivät välttämättä ymmärrä vanhan näjköisen seinän hienoutta.

Kalkkimaalattu ja kovasti keskustelua aiheuttanut seinä. 

Pistäydyin illalla vielä kylällä ostamassa lamppuja pukuhuoneeseen ja pesuhuoneeseen, sekä pistorasioita, jakorasioita ja valokytkimiä. Eero taisi tehdä samanmoisen hankintamatkan aamulla, eli valkoista kuultomaalia kattoon ja valkoista maalia vessan seiniin. Materiaalia siis olisi, pitäisi vaan lätkiä paikoilleen.

Pukuhuoneen seinä, jota jo sairaalan seinäksikin on haukuttu ;-).

Kamina auton peräkärryssä vielä toistaiseksi.

Veljekset ku ilvekset savustushommissa

Tästä pitää vielä kirjoittaa viime viikonlopulta. Toisessa makuuhuoneessa on kamala punatiilinen takka, joka ei kaikista yrityksistä huolimatta ole suostunut vetämään savuja piipusta ulos. Takkaa on rassattu katolta käsin ja takan suunnasta, lämmitetty ties millä laitteilla ja narusysteemeillä varmistettu, että reitin savulle pitäisi olla kunnossa. Mutta ei. Savut tulevat sisälle yrityskerta toisensa jälkeen.

Eräänä hämyisenä illan hetkenä veljekset H.maa ovat jälleen hiippailleet takan äärelle yhdessä tuumin  "kokeilemaan" kynsitulia. Ja kas kummaa, savut jälleen sisälle oikein kunnolla. Jos oikein ymmärsin, ovat sitten raahanneet niitä palavia ja savuavia halkoja käsin ulos talosta. Kummallakin veljeksellä oli puolisyyllinen virne naamalla, kun tulivat ilmoittamaan, että "takka ei vedä vieläkään". Sen olisi voinut tyhmempikin päätellä heidän vaatteiden hajusta. Seuraavana päivänä sitten tuuletettiin savuista taloa -20 asteen pakkasella. Kannettiin mattoja ulos ja pestiin lattioita. Savun tuoksu hälveni, muttei ongelma: miksi takka ei vedä?

Olimme tiistai-iltana jo ajelemassa kohti etelää, kun kuulimme puhelimessa, että jälleen oli yksi uskalias kiivennyt talon katolle (pimeässä, pakkasessa, rautakanki kainalossa) kokeilemaan onneaan. Tällä kertaa piipusta oli pudotettu rautakanki narun varassa alas.

Toimi! Pellin päällä oli ilmeisesti jotakin laastia tai rappausta, jonka kanki takoi säpäleiksi. Nyt vetää takkakin. Kiitokset Hannulle kirkkaan pullon hintaisesta rautakankivinkistä!

Kuopan kaivuuta, kaapin kokoamista ja visioita

Tämä "tyttö" aloitti joulukuun alusta työt (hidastaa kummasti blogin kirjoitusta). Marraskuun viimeinen viikonloppu häärättiin kuitenkin vielä 500 kilometrin päässä talotyömaalla, pakkasista piittaamatta. Maanantaina taisi pakkanen laskea 25 asteeseen saakka.

Tuvassa jo kuukausia lojuneiden keittiön kaappien kokoamista edistettiin tekemällä tehotyttöporukalla Riikan ja Leenan kanssa esivalmisteluja. Kokosimme kaikki keittiön kaapin osaset koodien mukaisesti sieviin pahvilaatikkopinoihin ja nimesimme ne tussilla pahvien päälle. Sitten pikkuinen vinkki Eerolle, että nyt olisi hirmusen helppoa koota kaappeja. Ja siitä se sitten lähti. Yhteensä 7 kaappia on nyt koottuna odottamassa keittiön seinälle asennusta. Hienoa! Yllytyshullu kokosi niitä yksi ilta kymmeneen saakka. Myös kaksoset olivat avustamassa kaapin kokoamisessa, mutta heidän kärsivällisyytensä ei toistaiseksi riittänyt kuin kahden kaapin mittaiseen aikaan.

Kaappien kokoamisen ohessa Eero harjoitteli kaivinkoneen käyttöä, eli viritteli jotakin jätevesisysteemiä. Kaivettuihin monttuihin tipautettiin kaivonrenkaita. Eli jätevedet saunalta soljuvat sitten mitä ilmeisemmin sinne renkaisiin. Yli hilseen menikin sitten se, miksi niitä kaivoja piti olla monta peräkkäin.

Tuli ihan hillitön kuoppa, eli likakaivo ;-).

Saunatyömaallakin on tapahtunut mukavia, katto ja seinät ovat valmiina.  Laatat lattiaan, lauteet ja kiuas paikoilleen, niin ainakin periaatteessa pystyisi saunomaan. Kylpyhuoneessa tosin taitaa olla vielä laatoitushommia seinälle.

Tähän nurkkaan tulee "kulmalauteet".

Suihkuhuoneessa laatoitushommia vielä edessä...

Vessan seinissä on jo eristeet ja kyproc-levyt paikoillaan.Tapetin olen jo mielessäni valinnut vaikka tiedän, että psykedeelisyyskommenttia voi tulla ja tulee.

Lumikide- tapettia yhdelle seinälle....loput
seinät valkoisiksi.