Tästä pitää vielä kirjoittaa viime viikonlopulta. Toisessa makuuhuoneessa on kamala punatiilinen takka, joka ei kaikista yrityksistä huolimatta ole suostunut vetämään savuja piipusta ulos. Takkaa on rassattu katolta käsin ja takan suunnasta, lämmitetty ties millä laitteilla ja narusysteemeillä varmistettu, että reitin savulle pitäisi olla kunnossa. Mutta ei. Savut tulevat sisälle yrityskerta toisensa jälkeen.
Eräänä hämyisenä illan hetkenä veljekset H.maa ovat jälleen hiippailleet takan äärelle yhdessä tuumin "kokeilemaan" kynsitulia. Ja kas kummaa, savut jälleen sisälle oikein kunnolla. Jos oikein ymmärsin, ovat sitten raahanneet niitä palavia ja savuavia halkoja käsin ulos talosta. Kummallakin veljeksellä oli puolisyyllinen virne naamalla, kun tulivat ilmoittamaan, että "takka ei vedä vieläkään". Sen olisi voinut tyhmempikin päätellä heidän vaatteiden hajusta. Seuraavana päivänä sitten tuuletettiin savuista taloa -20 asteen pakkasella. Kannettiin mattoja ulos ja pestiin lattioita. Savun tuoksu hälveni, muttei ongelma: miksi takka ei vedä?
Olimme tiistai-iltana jo ajelemassa kohti etelää, kun kuulimme puhelimessa, että jälleen oli yksi uskalias kiivennyt talon katolle (pimeässä, pakkasessa, rautakanki kainalossa) kokeilemaan onneaan. Tällä kertaa piipusta oli pudotettu rautakanki narun varassa alas.
Toimi! Pellin päällä oli ilmeisesti jotakin laastia tai rappausta, jonka kanki takoi säpäleiksi. Nyt vetää takkakin. Kiitokset Hannulle kirkkaan pullon hintaisesta rautakankivinkistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti