Lisää löylyä kiukaaseen

Teimme eilen kiukaanhankintamatkan koko perheen voimin. Kauppareissu sinänsä sujui kuin tanssi sukupuoliryhmittäin jakaantuen kahteen erilliseen iskuryhmään. Kiukaan lisäksi kärryyn eksyi löylykauha, kiulu, ämpäreitä, pesuvati, pesuainetta, keksejä ja suklaata (naisten kärry). Miesten kärryssä oli lapio.

Lähdimme lastaamaan kiukaan peräkärryyn kaupan takaovelta. Samalla hetkellä alkoi vanhemman sukupolven mies-naisyhdistelmäryhmä (minä ja rakas aviomiheni) toimia tiiminä.

Minut komenettiin ulos pakkaseen näyttämään käsimerkkiä, silloin kun kärry on puolen metrin päässä kiukaasta. Tein työtä käskettynä: näytin, selkeästi kuin poliisi STOP- käsimerkkiä täsmälleen oikealla hetkellä. Ensin luulin auton peruuttajan pelleilevän, kun ei edes hidastanut käsimerkistäni vauhtia. Siinä vaiheessa kun kärry pamautti railakkaasti kiukaan kylkeen ja jatkoi peruuttamista jatkuvasta stop-merkistä ja pomppimisestani huolimatta, ajattelin kuskin olevan puoli- eli täyshullu.

Lopulta puoli- eli täyshullu peruuttaja pomppasi vuorostaan autosta, ja kysyi miksen näyttänyt käsimerkkiä. Hetken tivattuamme kaheli peruuttaja myönsi, ettei edes ollut nähnyt minua, saatika käsimerkkejä. Siinä vaiheessa ihmettelin, että kas kun ei peruuttanut huiskuttajan yli. Loppukaneettina minun olisi kuulemma pitänyt asemoitua paremmin/näkyvämmin suhteessa peräkärryyn ja kiukaaseen. Peruuttajassa ei ollut vikaa, koska hän määrätietoisesti peruutti kohteeseen näkemättä koko merkinantajaa.

Mitä tästä opimme? 1. Kiukaaseen ei tule kolhuja, vaikka siihen peruuuttaa peräkärryllä. 2. Älä koskaan mene näyttämään ohjausmerkkejä puoli-eli täyshullun peruuttaessa, voit jäädä alle. 3.Jos et näe peruuttaessasi kohdetta tai merkinnäyttäjää, lisää vaan kaasua.

Tuohon kiukaaseen pitäisi päästä heittämään lisää löylyä ;-).

Konnankoukkuja kahdelle...

Pukuhuone Mäkelässä tarvitsee ehdottomasti pyyhekoukut. Ajatuksissa on ollut joko askarrella naulakko itse tai löytää tarkoitukseen sopiva valmis ratkaisu. Jos joku pohtii, että koukku kuin koukku, niin sitten naulatkoon oman pyyherautanaulansa vaan seinään.

Tänään tein kuitenkin löytöjä sellaisesta jännästä kaupasta, jossa oli vaikka kuinka paljon erilaisia ihania "juttuja".  Nyt tarvittaisiin vielä pätkä vanhaa lautaa, johon voisin kiinnittää nuo koukut. Ja sitten pyyhenaulakkoteline olisi pyyhkeitä vaille valmis. Jos intoa riittää, voisi koukkujen yläpuolelle rakentaa vielä hyllyn.

Näistä ei kukaan voi sanoa, etteivätkö olisi käytännölliset

Korvan sorvausta ja sähellystä

Olen ihan täpinöissäni. Pääsin maanantaina kokeilemaan ihan oikeaa sorvia. Sorvasin puuttuvan korvan kiikkuhepalle. Älyttömän näppärä laite, sillähän voisi tehdä vaikka ja mitä.

Kun korva tai oikeammin kädenpidike oli liimattuna heppaan, aloitin maalamisen samalla sekoiteperinnemaalilla, jolla sänky ja arkku on jo maalattu.

Maalisekoituksessa on se hankala puoli, että jauhe jää helposti purkin pohjalle, eli sitä pitää sekoittaa maalauksen lomassa varsin voimallisesti. Minä tyttö sitten sekoitin, vähän liikaakin. Lasipurkki halkesi ja maalimössö levisi pitkin puutyöluokan lattiaa. Myös höyläpenkki sai osansa maalista. Järkyttävä sotku, jota sitten siivottiin urakalla. Kädet ovat vielä tänäänkin sävysävyyn hepan kanssa. Harmi, ettei kamera ollut tällä kertaa matkassa.

Ajatukset navetassa ja holvikatossa

Yritän palautua maanpinnalle. Näin viime yönä unta, että navetan yhdelle seinälle oli pystytetty ikonostaasi ja katto oli sellanen holvikaarimainen kultamaalauksin sekä enkeleineen. Parempi etten edes yritä tulkita tätä unta. Oikeastaan parempi olisi, jos en olisi kirjoittanut tästä edes tähän ;-). Tarkennukseksi vielä, tämä oli siis uni, ei missään nimessä suunnitelma.

Sitten arkisimpiin asioihin. Eilen käytiin rautakaupassa palauttamassa saunanvalona saunaan ostamamme puuritilä. Paketin kyljessä luki saunavalaisin, mutta yhdellä sivulla luki, että puuristikko. Myyjä mukisi vähäsen vastaan palautuksesta, mutta hyväksyi kuitenkin ajatuksen, kun kerroimme ristikon käyneen ihan turhan päiten 500 km päässä. Tilalle ostimme sitten peilin vessaan. Saunanvalo valolla on jo ostettu toisaalta.

Uusi peili muovisuojuksissa toistaiseksi. 

Noin muuten olemme eläneet hiljaiseloa ortodoksisvivahteisia unia lukuunottamatta. Viime viikolla taisin huutaa nettihuutokaupasta rottinkikalustesarjan navettasaunan pukuhuonetta ajatellen. Kalustoon kuuluu rottinkisohva, kaksi tuolia, pöytä, sekä ärtsyn näköiset vihreäkukalliset pehmusteet. Saa sitten nähdä, mitä kaikkea pieneen takkahuone/pukuhuoneeseen saakaan mahtumaan. Mittasuhteet ja suhteellisuudentaju tahtovat aina kadota, kun on hetken aikaa poissa työmaalta.

Sohva ja pöytä ylösalaisin mätettyinä varastoomme.