Odottavan aika ei ole pitkä. Toimme viime keväänä auton kyydissä ikivanhan visakoivupölkyn isälleni, joka aika-ajoin innostuu veistämään puukonkahvoja ja muuta vastaavaa. Samoihin aikoihin oli oma blondilogiikkani jälleen kerran saanut kolauksen. Jouduin myöntämään, että ovi tarvitsee sekä ulko- että sisäpuolelle kahvan riippumatta oven aukenemissuunnasta. Alkuperäinen ajatukseni aiheesta oli, että kahvaa tarvitaan vain oven aukaisemiseen, koska sulkeminen tapahtuu työntämällä. Vasta käytännössä huomasin olevani väärässä. Suihkuhuoneen ja takkahuoneen välinen ovi oli varsin hankalaa sulkea kahvattomalta puolelta.
Niinpä kerroin puolivakavissani isälleni, että olen suunnitellut, että hän tekee meille visakoivuisen ovenkahvan tuohon kyseiseen oveen. Ja nyt puolen vuoden päästä, kolahti postilaatikkoomme paketti napapiirin pohjoispuolelta. Paketti sisälsi sekä ovenkahvan, että vesurin ja kirveen välimaastosta kokoluokkaa olevan veitsen. Veitsen kahva oli kuulemma jotenkin epäonnistunut. Olen hieman eri mieltä epäonnistumisesta sekä myöskin siitä, että vesuri olisi tekijänsä mukaan oiva itsepuolustusväline pikkutytöllemme dominoivampaa kaksoisveljeään vastaan.
 |
| Ovenkahva ja hirmuveitsen kahva. |
