Etteivät hiiret tanssisi pöydillä

Yhteensattumaa. Pääsiäisenä mieleeni tulivat hiiret, joista ei tosin toistaiseksi ole ollut mitään viitteitä (ainakaan sellaisia, joita olisin itse huomannut.) Mietin, millaisiin astioihin pitäisi keittiössä laittaa jauhot sun muut, jotta karvaeliöt eivät aloittaisikaan murkinointia poissaollessamme. Ajattelin purnukoita.

Tällä viikolla sain kassillisen vanhoja peltipurnukoita, isoäidin kaapeista siivottuja. Eli kuin suoraan tilauksesta, vaikken ollut edes tällaisia osannut kaivatakaan.

Peltipurkkeja jauhoille sun muille. Vain puolet purkeista
pääsi kuvaan. 

Setti mansikkakulhoja. 

Pieni kaappi

Viimeinen maalinraaputusmaanantai oli eilen. Ei tarvitse miettiä, mitä sitten tekee maanantaisin, koska ilmoitin lapset jalkapallokouluun.

Tämä vanha kaappi oli mullan ja kellertävän valkoisen maalin peitossa vielä toissaviikolla. Kaksi iltaa ahkeraa rapsutusta, ja sievä vaaleanvihreä messinkinuppinen kaappi tuli esille. Harmi, etten ehtinyt ottaa kuvaa lähtötilanteesta. Nyt kaappiin pitäisi virittää vielä pyyhetanko, ja ehkä sipaista lakka pintaan. Se olisi sitten seinälle ripustamista vaille valmis, kun keksisi ensin paikan.

Navetan perukoilta pelastettu kaappinen. 

Rauhallisempi pääsiäinen

Remonttipöly laski pääsiäiseksi sen verran, että saimme vihdoin raahattua kimpsut taloon ja oikein yövyttyä siellä. Lämmintä riitti, lapset sopeutuivat hyvin, ja muutenkin oli rauhallista. Niin rauhallista, että ehti hetken istua paikoillaan ja katsella ympärille. Ja keksiä lisää asioita, joita pitäisi tehdä.

Tupanäkymää pääsiäiskoristeilla. Pöytä pääsee maalin
raaputukseen vasta ensi syksynä. Ja verhot menevät vaihtoon.

Lasten makuuhuone, neiti nukkui siellä rauhaisasti.
Veli sitävastoin ei.

Neiti sai pilkillä 3 kalaa.

Hauenkoukuilla.