Ruskean maalin alta...

...paljastuu kummallinen ruusunpunainen pinta. Puhun nyt sivustalevitettävästä sängystä, jota olen tämän illan rapsuttanut sorminivelet hellinä. Mieltäni ehdin muuttaa illan aikana jälleen moneen kertaan. Siis että maalatako vaiko eikö? Nyt aion pysyä kannassa, että maalataan samanlaiseksi kuin toinenkin sänky.

 Muut kurssilaiset yrittivät yllyttää ompelemaan sänkyyn aidon olkipatjan, koska standardimittaista (sängyn pituus 179 cm) ei taida ihan heti löytyä.

Tässä punainen pinta, kun ruskea maali raavittu pois.
Päälle siis maalia ja lakkaa.

Surkuhupaisa ikkunanpoka odottamassa
 lisäinspiraatiota ja -tarvikkeita.

Jakkara valmis ja uusia töitä

Toin jakkaran viime maanantaina kotiin ja samalla kävimme viemässä toisen sängyn opistolle. Kiitokset vielä peräkärrykeikan aikaiselle lapsenvahdille.

Jakkara voisi käydä yöpöydästäkin, vaikka uunin eteen sen
paikan olin aiemmin jotenkin hahmottanut.

Ikkunanpokaprojekti eteni niin, että ikkuna on nyt koottuna tukevaksi kolmiruudukoksi. Kokoamiseen tarvittiin paljon liimaa ja 9 puristinta.  Karmit olivat kuivuessaan vääntyneet jonkin verran, joten jos valokuvakehyksen siitä aion tehdä, on lasi poissuljettu vaihtoehto. Pitää käydä kyselemässä jotakin muovipleksivaihtoehtoja.

Sängystä sain myös valtaosan vanhasta maalista rapsittua pois. Harmittaa, kun kamera ei ollut mukana, koska maalin alta löytyi varsin mielenkiintoinen ruusunpunainen pinta. Otan kuvan ensi kerralla, koska väriä on vaikea selittää. Harmi sinänsä, koska punertava pinta on niin sievä, että sen voisi pelkästään lakata suoraan päälle. Mutta koska tämä sänky on sen toisen sängyn kaveri, oli ajatus tehdä molemmista sängyistä kuitenkin saman väriset.

Nyt olen siinä vaiheessa, että ensisöintivimma pahenee. Kyselin jo viime viikolla kiikkutuolin jalan korjaamisesta.

Väliaikatietoa purkaamolta

Jakkaralle kuuluu hyvää. Se on nyt viimeistä lakkakerrosta vaille valmis. Jakkara koki alkuperäistä suunnitelmaa suuremman fiksauksen, koska päätin purkaa sen osiin ja koota tukevaksi itse veistämilläni puunauloilla. Nyt se on tukeva, eivätkä eri aikakausilla kokoamismielessä tökityt rautanaulat irvistele sieltä, täältä.  Osa alkuperäisistä puunauloista tosin jäi jäljelle, kosken iiiihan kokonaan sentään purkanut kaikkia osasia.

Tässä se tököttää maalattuna ja kertaalleen lakattuna. 

Koko viime viikon ja tänään oli tarkoituksenamme kuskata toinen sivusta vedettävä sänky opistolle seuraavaksi työkseni, mutta koska aikataulut ja vesisade eivät antaneet tänäänkään myöden, oli keksittävä jotakin väliaikaispuhdetta. Nappasin autotallista yhden kappaleen kolmiruutuista lahoa ikkunanpokaa, jonka oli taannoin kaivanut Mäkelän aitasta tai navetan alta. 

Nyt jopa entsiöintikaverini katselivat hieman kulmien alta ikkunanpokaa, joka vinkositti suuntaan jos toiseen ja oli muutenkin surkean likainen näky. Ope yritti sanoa jotakin positiivista ja kehoitti ottamaan lasin talteen, oli kuulemma vanhaa puhallettua lasia. (Lasin unohdin sitten opistolle lojumaan, eli särkyy varmasti.)

Aikani rapsuteltuani pokaa, iski taas purkuvimma. Ikkunanruudun vanhat puutapit irtosivat ja kehikko on nyt kuutena laudan kappaleena odottamassa seuraavaa kertaa ja mahdollista ideaa siitä, mikä vanhasta ikkunasta voisi syntyä.

Ikkuna osittain purettuna, osittain koottuna.