Vision puutetta

Nyt ei ole visiota eikä missiota, eikä oikein muutakaan ajatusta siitä, millainen tuosta talon tuvasta pitäisi tehdä. Olen istunut epämukavassa asennossa jokusen illan konen ääressä ja rälännyt tapettimallistoja. Isosta huoneesta kun ei tahtoisi tehdä pimeetä. Ja monet vanhan ajan tapeteista ovat melkosen tummia tai ainakin varsin levottomia kuvioltaan. Siitä tuvasta tulee nopeasti psykedeelinen luola.

Tässä nyt jotakin kuvia parhaista ajatuksista tällä hetkellä. Vaikka niistä puolipaneeleista en hirveän innostunut ollut, niin valkoisena niitä voisi ehkä harkita...jos yläosaa seinistä tapetoisi. Huomioitava vielä, että yksi seinä myös tuvassa tulee olemaan hirttä ja sitten kaiken kruunaa se valtaisa tiilihökötys.

Oratuomipihlaja (Pihlgren&Ritola)

Lukko (Pihlgren&Ritola)

Voihan keinutuoli

Keinutuoli pääsi pääsiäisenä takaisin kotiseudulleen peräkärryn kyydissä. Entisöijä on viettänyt sen kimpussa monta moninaista onnetonta tuntia taltaten, harjoitellen porien, sahojen ja muiden vempainten käyttöä. Ihme kyllä, kiikkutuolista tuli kiikkutuoli, ja se jopa toimii. Jalakset ja muutamat tukipuuosat ovat kokonaan uusitut vanhan mallin mukaisiksi. Heiluvia kohtia on liimattu ja tilkitty lakanakankaalla ja kiiloilla. Tukevuutta on lisätty korvaamalla vanhoja puunaulakiinnityksiä kunnon puutapein. Kokonaisuudessaan oltiin pahasti perusosaamisalueideni ulkopuolella.

Tarkoitukseni oli maalata ja lakata tuoli pääsiäisen aikaan maalla. Näin ei aivan käynyt, koska kovalla työllä hölskytelty sekoitemaali loppui viisi senttiä liian aikaisin. Toisen jalaksen sisäpuolelta siis. Nyt pitää sekoittaa uusi maali ja toivoa, että väri osuu kohdilleen. Ja vasta tämän jälkeen on lakkausten vuoro.

Tuoli upouusine jalaksineen maalamattomana.

Kiikkutuoli maalattuna odottamassa kuivumista konehallissa.

Sokerista tapettia

Pääsiäisen jälkeen tuli pakonmoinen tarve löytää keittiöön tapetti. Mielessä oli jotakin valkoista, beigeä, raitaa ja vastaavaa. Kaupasta palasin siniornamenttiköynnöskoukerotapettirullat kainalossa. Mitäköhän pääsi tapahtumaan?

Jatkeeksi tapetille löytyi kirpparilta peltinen sokeripurkki. Jännittää, miltä tapetti oikeasti tulee valkoisen puolipaneelin yläpuolella näyttämään. Toivottavasti ei liian levottomalta.

Tapettirulla keittiöön ja purkki sokerille.

Tapahtumia keittiöstä

Toissa viikonloppuna E pääsi ihan itsekseen käymään Savon suunnalla. Viikonlopun urotöinä oli keittiöstä purettu vanha puuhella tiili tiileltä, ja ilmeisesti kuskattu navetan taakse. Suurkiitos taas purkuapurille. Yksi keittiön seinistä oli myös purettu pahveista ja hirsipinta hiottu puhtaaksi.

Viime viikonloppuna olikin ajankohtaista kunnostaa puretun puuhellan tilalle tulevaa puuhellaa. Puuhella siis hiottiin ja maalattiin uudelleen. Taisivat miehet myös tehdä koepolttoja pihalla, ainakin pyykkin tulleet vaatteet olivat varsin savuisia.

Pahimmat karstat ja ruosteet hiottuna.

Osittain maalattu hella. 

Keittiöön on tarkoitus laittaa puolipaneelit, jotka maalataan valkoisiksi. Tummanruskeaa keittiön kattoakin on maalattu pääsiäisviikonloppuna muutama kerroksellinen valkoista. Vaatii ainakin toiset mokomat, että vaikuttaa valkoiselta.

Raidoitettu kammari

Kirjoittaja on pahasti ajastaan jäljessä, koska toinen kammareista tuli tapetoitua jo edellisellä viikonloppureissulla. Tosin tapettia oli sittenkin liian vähän, eli yhdestä seinästä uupuu edelleenkin muutama vuota.  Kun huoneen katto oli maalattu viiteen kertaan, näytti se jo valkoiselta ja huone merkittävästi valoisammalta ja suuremmalta.

Kuvaa tapetista raitoineen.

Ainoastaan verenpunainen tiilitakka nurkassa riitelee vihreäraitaisten tapettien kanssa. Takan kohtalona tulee olemaan jokin seuraavista: maalaus, rappaus, kaakelointi tai räjäytys ja uusi tilalle. Nyt pitäisi jostakin tonkia tietoa, voiko tiilitakkaa päällystää siten, että se olisi edelleen käyttökelpoinen?