Kesätalo sai lumipeitteen

Olen ollut kotona viikonlopun yksikseni. Muu perhe oli lumisessa Savossa, josta sain alla olevat lumimaisemat. Lohdutukseksi tänne etelämmäksikin satoi sentin verran lunta. Neiti oli ilmeisesti jo pistänyt joulukoristellen koko talon, koska täällä kotona olen ollut hieman hillitsemässä joulukoristelutohotusta.

...siellä mäen päällä, talo törröttää...

...ja hanget vähän korkeat nietokset...

Vanha naulakko entisellä paikallaan

Naulakon etelänreissu on tehty ja se on kiinnitetty takaisin seinälle alkuperäiselle paikalleen. Päädyin lopulta vahaamaan puupinnan. Ukkokoukkujen puhdistuksesta ja takaisin paikoilleen kiinnityksestä kiittäminen tänään isänpäivää viettävää henkilöä.

Kohta takit ja pipot peittävät komeuden alleen.

Kärpässienen värinen pyykkipoikapussi

Olen muutaman vuoden säilyttänyt Mäkelän pyykkipoikia liian pienessä lasipurnukassa. Aina osa poikasista tippuu ulos, eikä lasipurkki noin muutenkaan ole millään muotoa näppärä ratkaisu.  Purnukan ohi kävellessäni olen miettinyt, että noille pitäisi keksiä jokin toimivampi säilytysratkaisu.

Eilen pääsin pitkästä aikaa piipahtamaan yhteen oman kylämme ihanuuspaikoista. Rajamäen lyhyttavaraliike on jotakin kokemisen ja näkemisen arvoista. Paikka täynnä vanhan ajan juttuja, koristeita, esineitä ja lahjaideoita.

Tuo kärpässienen värinen pyykkipoikapussi on oiva ratkaisu pyykkipoikien säilytykselle. Tuiki tärkeä yksityiskohta.

Pyykkipojille oma pyykkipoikapussi

Kiukkuisia ukonnaamoja

Naulakon koukut ovat edelleen putsaamatta. Sain lasipurkin, jonne olin ajatellut laittaa tinneriä ja ukot likoamaan. Purkki olikin liian pieni. Nyt olen viikon ajan kehitellyt varasuunnitelmaa,, mutten ole vielä muistanut ostaa isoa lasipurkillista suolakurkkuja.

Ihmettelen, miksi muinaisiin koukkuihin on painettu nuo kiukkuiset naamat?

Koukku-ukot oodottamassa puhdistusta.

Viime talven kaappi josta tuli sijoitushuonekalu

Viime talven haasteena oli peilipiironki. Yksi peilipiironki on jo kotoa entisöitynä, toinen on Mäkelässä alkuperäiskunnossa ja tälle kolmannelle ei ollut sijoituspaikkaa. Minulla ehkä pieni pakkomielle näistä peilipiirongeista, koska lapsena omassa huoneessani oli vastaavanlainen.

Kaappi sai nimekseen "kohta alkaa huumori loppua", sen verran työläs se oli. Purin kaapin mm. niin pieniin osiin, kun oli mahdollista. Kokoamisen kanssa oli tulla itku, kun osat olivat kuivassa talven aikana muuttaneet muotoaan, eivätkä ne enää olleet sopia yhteen. Tarvittiin taltan käyttöä ja lievää väkivaltaa.

Kun vihdoin keväällä uskoin, että kaappi valmistuu jonakin päivänä, soitin siskolleni ja kysyin, josko ottaisi kaapin kotiinsa "sijoitukseen". Siellä se nyt on hänen "sikarihuoneessaan".

Ennen...

...ja jälkeen.

Pientä ja kaunista

Työn touhun lisäksi Mäkelässä on tapahtunut paljon muutakin, mitä en juuri nyt muista. Kadun kovasti, että en muutamaan vuoteen ole jaksanut tai ehtinyt kirjoittaa mitään. Jos nyt pääsisin taas vauhtiin, kun kerran päivityksiä on toivottu.

Sateenkaaren alla kesäyönä pihamaalla.

Pikkuemäntä tuvassa. Taustalla se entisöity puusohva.

Joskus ehtii juoda kahvit pihamaalla.

Pelargonit viihtyvät kuistilla (joka muuten on sekin rempattu).

Navettarakennukseen integroitu koirankoppi,

jossa viihtyy paremmin lapset kuin koira.

Lumpeikot Nälännöllä kuin Moneen taulusta.

Ihmisen visiot viheriöstä

Ihmisellähän on hyvä olla visioita. Oma visioni on ollut rantaan saakka ulottuva nurmikko ja rantapolku, jonka ympärillä kasvaa kukkaruusupensaita. Sillä hetkellä, kun rantamme oli yhtä lepilkkopajukkoangervikkorisukkokivikkoa, oli tuo visio utopistinen.

En vieläkään tiedä, johtuiko viime kesän tapahtumat siitä, että olin visiostani riittävän useaan otteeseen avannut suuni vai siitä, että talolle kaivettiin vesijohto suunnilleen visioimani viheriön kohdalle. Joka tapauksessa, eräänä päivänä saapuessamme Mäkelään, oli mieheni veli riehunut tovin pajukossa kaivinkoneen kanssa. Kannot, kivet, risukot oli raivattu pois. Hän vain naureskeli savolaiseen tyyliinsä, että siitäpä alatte sitä viheriötä raivaamaan. Älä usuta hullua.

Kesäloman lämpiminä päivinä sain hetken kuviteltua, mitä entisten pellonraivaajien työ on ollut. Meillä oli sentään apuna traktorin kauha ja Bobcat, eikä hevosta. Kivien, risujen ja oksien retuuttaminen kävi sopivasti kuntojumpasta, jota jatkoimme usean päivän ajan. Mieheni yritti monta kertaa kysyä, joko alue olisi riittävän suuri. Sain houkuteltua aina pienen palan pidemmälle. Ihan rantaan saakka emme päässeet vielä.

Pöpelikkö on jo melko tasainen tässä vaiheessa.

Nyt olisi valmista nurmikon kylvölle...

Nurmikko itää...

Ja nurmikko lähti iloisesti kasvamaan. Hieman nurmikon leikkuuta tiedossa.

Kolmas sauna

Navettasaunan ja savusaunan lisäksi meiltä uupui rantasauna, mistä käsin voi harrastaa saunaan-uimaan-saunaan-uimaan -rallia. Mieheni katseli yli vuoden ajan erilaisia saunavaihtoehtoja, uusia, vanhoja, hirsistä itse rakennettavia ja taas alusta uusia, vanhoja jne.

Vuoden katselun jälkeen sopiva saunayksilö löytyi Kuusamon perukoilta. Saunan noutomatka kuorma-auton lavetilla olisi oma tarina jo sinänsä, mutta en nyt keskity siihen.

Itse projektina tämä operaatio -sauna ei saisi kovin korkeita pisteitä ennakoinnista. Siinä vaiheessa kun sauna oli kotipihassa kuorma-auton lavetilla, pohdittiin, kestääkö rantaan johtava tie kuljetusta. Ja loppumatka tieltä rantaan raivattiin vasta sitten, kun saunan piti siitä mahtua läpi. Ja puut saunan paikalta ja edestä kaadetiin samaan syssyyn. Eli tyypilliseen tapaan, suunnittelu tapahtui toteutuksen aikana tai sen jälkeen, varsin ketterillä menetelmillä.

Tässä niemellä saunan paikka

Kuljetus näyttää sirkuskaravaanilta.

Sauna liikkuu

Mökkyrä jotakuinkin paikoillaan.

...ja seuraavana päivänä lennossa speksattu terassi

Venäjän sininen tuoli

Täti oli löytänyt kirpparilta ihanan sinisen tuolin. Ihastuin tuoliin entisestään, kun sinisen maalin alta paljastui samaa punaruskeaa väriä, jota olen jo sutinut yhteen jos toiseen huonekaluun. Ajattelin vähän lisää raapia pintaa ja lakata pinnan seuraavaksi.

Jaloista ja pinnoista maalit irtosivat metallisiklillä raaputtamalla.

Kahden työtunnin jälkeen näytti tältä.

Neljä tuntia työtä ja metallisiklin lisäksi kuumapuhallinta istuinosalle.

Kahdeksan vuotta entisöintiä

Ope kysyi viime viikolla, kuinka monta vuotta oikein olen käynyt entisöimässä huonekaluja. Piti oikein laskea, ehkä 8 tai 9 vuotta.

Tänä syksynä aloitin Mäkelän hirsiseinästä väkivalloin irrotetun vaatenaulakon putsauksella. Ukonnaamakuvioidut koukut odottavat edelleen putsausta. Naulakko -valmiina kuvaa pitänee lisätä sitten myöhemmin.

Ensin irrotettiin koukut ja sitten kuumapuhallettiin maalit pois.

Pystyssä oleva esine on naulakko ilman maalia ja koukkuja.

Navetan päädyn korjaus

Navetan päätyä peitti muutaman vuoden repaleinen valkoinen pressu. Toissakesänä pääty korjattiin asianmukaiseksi. Niin kauan aikaa, etten muista, menikö tämä operaatio kommelluksitta. Melko varmasti meni, jos minä en ollut koneen ohjaimissa.

Lahonnut navetan pääty

Lahonnutta seinää tilkittynä odottamassa maalausta.

Kahden vuoden tauko, mutta lumi tuli taas

En ole kahteen vuoteen kirjoittanut mitään, vaikka kirjoittamista olisi ollut paljon. Tänään päätin ryhdistäytyä, mutten tiedä mistä aloittaisin.

Kahden vuoden entisöidyistä huonekaluista ei ole kuvia. Mäkelässä olemme savusaunan rakentamisen jälkeen ainakin maalanneet navetan, perustaneet rantasaunan rannalle, laajentaneet nurmikkoalueita ja kaivaneet vesijohdon talolle saakka. Ainakin nämä, voi olla jotakin muutakin.

Ja tänään on marraskuun ensimmäinen päivä, ja ainakin etelä-Suomeen satoi tänään vähäsen lunta.