Kaappi sai nimekseen "kohta alkaa huumori loppua", sen verran työläs se oli. Purin kaapin mm. niin pieniin osiin, kun oli mahdollista. Kokoamisen kanssa oli tulla itku, kun osat olivat kuivassa talven aikana muuttaneet muotoaan, eivätkä ne enää olleet sopia yhteen. Tarvittiin taltan käyttöä ja lievää väkivaltaa.
Kun vihdoin keväällä uskoin, että kaappi valmistuu jonakin päivänä, soitin siskolleni ja kysyin, josko ottaisi kaapin kotiinsa "sijoitukseen". Siellä se nyt on hänen "sikarihuoneessaan".
![]() |
Ennen... |
![]() |
...ja jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti