Puutyövälineiden ihmemaassa parsituttavuuksia

Hiphei. Sänky on koottuna, tukeva ja ensimmäinen "perinnemaalikerros" on suditettu pintaan.

Entisöintihommat jäävät joulukuuksi tauolle, maalauksia pääsee jatkamaan vasta loppiaisen jälkeen. Harmittaa, koska 3 kerrosta maaleja ja lakkoja vielä uupuu pinnasta. Yritän poiketa vielä ensi viikolla lakkaamaan kertaalleen koko komistuksen.

Sängyn pohjan kokoamiseen ja kokonaan puuttuvan keskijalan nikertelyyn olen käyttänyt seuraavia puutyövälineitä: vannesaha, saha, porakone, akkuporakone, höylä, taltta ja niin edelleen. Valtaosa välineistä olivat uusia tuttavuuksia, logiikka on meinannut pettää monessakin kohden. Voin olla kerrankin tyytyväinen itseeni etten tumpeloinut pahemmin.

Entisöintikurssi on sinänsä hupaisa paikka. Maanantaina eräs täti raahasi luokkaan varsin ränsistyneen kaapin. Kyselin häneltä, minne komistus pääsee valmistuttuaan. Kuulemma erään navetan kalkitulle seinälle sopii hyvin, jonka jälkeen hän jatkoi jutustelua navetan parsista. Käsittämätöntä, että juuri edellisenä päivänä olimme kotimatkalla Eeron kanssa kinanneet varsin tiukkaan Mäkelän navetan seinien kalkkimaalauksesta ja parsien säilyttämisestä. Ja tätä ennen en ole tainnut eläissäni vielä koskaan puhua kyseisistä asioista, enkä tuota naistakaan ollut koskaan aiemmin jututtanut. Pieni maailma, tai sitten kurssille ajautuvat samanlaiset höperöt.

Vilkas viikonloppu maalla

Tästä viikonlopusta tulee ikimuistoinen monessa mielessä. Matkustettiin Savoon tuulessa ja tuiskussa torstaina 9 tuntia normaalin 5 tunnin sijaan. Keli oli huono ja rekat hyytyivät mäkiin, siis jonotettiin...ja jonotettiin.

Ukki saatiin eilen haudan lepoon. Meidän auto hyytyi kirkon pihaan, josta se hinattiin  korjaamolle.  Nyt kuului huhua, että autolla mahdollisesti voi ajaa kotiin sunnuntaina. Toivotaan näin.

Navetta-sauna-työmaalla muurataan parhaillaan kahi -tiilestä väliseinää saunan ja suihkuhuoneen välille. Saunan puolella näytti olevan seinissä hopeista "eristepaperia". Aamulla kävivät hakemassa lastillisen kuusipaneelia kattoa sekä pukuhuoneen ja eteisen seiniä varten. Etelästä mukana tuotu lämminvesivaraaja seistä tökötti yhden huoneen nurkassa odottamassa lisätoimenpiteitä.

Saunan uuden väliseinän rappausta.

Eilen illalla hautajaisten jälkeen pohdittiin, mikä seinä navettasaunassa tulee mistäkin materiaalista. Kolme miestä vastaan yksi nainen. Navetan vanhat kalkkimaalatut tiiliseinät näet hivelevät minun silmiäni, mutta miesrukat eivät ymmärrä niitten päälle mitään. Tällä hetkellä sain "pelastettua" yhden pienen seinän WC-tilosita, johon kellään ei olisi lupa mennä "nykimään" mitään nykyaikaista pinnoitetta päälle. Innostaisi kovasti kokeilla kalkkimaalia pintaan, pitää vielä tutkia kuinka työlästä on sekoitella. ;-).

Mariscon maailmanperintökohde, eli suojeltava tiiliseinä.

Lauantain säässä oli joulun tuntua. Navetan päädyssä saunan
ja pesuhuoneen ikkunat. 

Naulojen veistelyä

Olo oli eilen ku Vaahteramäen Eemelillä, kun vuolin puukolla parisenkymmentä puunaulaa entisöitävään sänkyyn.   Kaikki muut ymmärsivät pysyä muutaman metrin etäisyydellä, kun huidoin puukon kanssa.

Naulat naputettiin liitoskohtiin vasaralla, liimaa väliin ja talttaa apuna käyttäen katkaistiin kanta sieväksi. Hyvä tuli, ja sänky vaikuttaisi tukevalta. Ehkä puukkokäteni ei kuitenkaan ole yhtä harjaantunut kun Sehvillä (alkuperäinen sängyn rakentaja), koska alkuperäiset puunaulat ovat pyöreitä, minun vuolemani olivat ehkä vähän vähemmän pyöreitä. Mutta tulipahan tämäkin ihme koettua, mukavaa hommaa.

Seuraavalla kerralla sängyn pohjan kokoaminen, sitten pääsee vihdoin maalaushommiin.

Sänky blondin kourissa

Entsiöintikurssilla jos jossakin tuntee itsensä toisinaan blondiksi. Eilen oli taas yksi sellainen päivä.

Sängyssä oli vielä kiinni järkyttävän kokoisia rautanauloja, jotka piti saada irroitettua. Aikani huhkin vasaran ja sorkkaraudan kanssa, mutta mitään naulan irtoamiseen viittaavaa ei tapahtunut. Onneksi opettaja näki tuskani ja tuli kokeilemaan. Naps naula poikki sekunnissa. Itse olisin taistellut puoli tuntia samaisen naulan kimpussa.

Seuraavaksi oli ohjelmassa sängyn jalkojen sahaaminen samanmittaisiksi. Ajattelin olla vähemmän blondi ja mittailin niitä itsekseni ja suunnittelin sahausta, kunnes ope saapui hätiin, nappasi sängyn päädyt päällekkäin ja husautti ne sähkösirkkelillä poikki kymmenessä sekunnissa. Eli se siitä suunnittelusta.

Varsinaista sängyn kokoamista ähelsin kuminuijan kanssa aikani, kunnes keksin, että nyt ei väkivalta ratkaise. Piti käyttää enempi talttaa, että osaset alkoivat osumaan kohdilleen. (Tätä ennen sänky oli ollut vaikka missä asennoissa, kun sitä yritin nuijjia kokoon. ) Kun laitapala viimeinkin oli kiinni päädyissä, tuli opettaja kysymään, että kait laitoin liimaa väliin. "Ai että liimaako...no EI.!"  Eli taas purkaen ja homma alusta liiman kanssa.

Seuraavaksi seisoin haavi auki sängyn vieressä pohtien, millä ihmeellä liimaukset saadaan puristuksiin, kun pisimmätkin puristimet ovat liian lyhyitä. Tässä vaiheessa apuun riensi kaksi mieshenkilöä pistämään puristimia "jatkosysteemillä" kiinni. Sitä voi tuntea itsensä tyhmäksi.

Sängyn laita liimauksessa, uusien jalkojen varassa.

 Ensi kerralla pääsen harjoittelemaan puunaulojen tekemistä ja sängyn kokoamista loppuun. Varmaan naulaan omaan käteeni puunaulalla, jos tahti jatkuu samana.

Ovessa kranssi, hommat sujuu ku tanssi...

Taas vilahti viikonloppu Savossa. Juhlittiin Heikin viiskymppisiä ja siinä ohessa Eero vietti aikaansa navettatyömaalla. Tällä kertaa en ottanut valokuvia navetalta, kun työmaa on ihan yhtä lohduttoman näköinen kun aiemminkin. Edistystä tosin on tapahtunut kummasti; viemäriputket on jo paikoillaan ja eristykset lattiassa ja osin seinissäkin.

Kehtaankohan edes kirjoittaa, mitä itse sain aikaiseksi. Naulasin yhden naulan ja ripustin aiemmin kotona askartelemani kranssin mökin oveen. Ja vasarankin unohdin palauttaa Maijalle, eli anastettu omaisuus lojuu nyt tuolla lastenvaunujen pohjalla.

Taiteellinen luomus "koristaa" nyt ulko-ovea. 

Päivänsankari äityi juhlapäivän aamuna vielä riehumaan
kaivurin kanssa. Taputteli tietä "metsäkoneelle".

"Me taputellaan koiria, kun iskä huhkii navetassa". 

Parin viikon päästä yritän tsempata ainakin multasäkin matkaan, että saan istutettua viimeiset tulppaanisekoitukset ja helmihyasintit kunnon multaan. Ellei nyt kunnon talvi tule sitä ennen...

Pöytä valmis

Kokosin ja toin kotiin eilen "välitöinä" entisöimäni pöydän. Päivänvalossa pöytää katseltuani päätin että siihen olisi hyvä lisätä vielä yksi lakkakerros. Kestää sitten paremmin kovassa käytössä äidin olohuoneessa.

Pöydän alkuperästäkin on selvinnyt, että se on aikoinaan ollut äitini mummon olohuoneessa Iittalassa, mutta äitini äiti oli sen joskus villeinä vuosinaan maalannut mustaksi. Nyt siis musta maalipinta on poistettu ja väri toivottavasti ainakin lähempänä alkuperäistä.

Pöydän pinta taittaa jännästi valoa. Tuolla "neliökuviolla"
on oma nimikin, mutta sen ehdin jo unohtaa. 

Sängyn entisöinti jatkui eilen rivakasti nokea rapsutellen. Pohjalaudoissa on muutaman millin nokikerros, joka on kynsin hampain (vähemmissä määrin hampain) raavittava pois. Korjatut sängyn jalat laitoin myös liimaukseen ja puristukseen, eli ensi viikolla pääsen kokoamaan sängyn.

Navetan lattian piikkausta surutyönä

Mäkelän pihamaalle ei enää pölähdä tuttu mönkijän ääni ja ukki katsomaan, kuinka työt edistyvät. Ukki nukkui pois viime viikolla. Pihamaalta rantaan päin katsellessa voi kuitenkin muistella ukin kuusen juurelle jänispassiin. Ukki elää mielissämme ja työt jatkuvat.

Eero sanalla sanoen räjäytti navetan betonilattian tulevan saunan, pukuhuoneen ja wc:n tiloista. Vanhaa betonia taisi kärrätä muutaman kauhakuormaajan kuormallisen ulos. Nyt kaikki huoneet ovat entistäkin karummassa tilassa, pelkällä maapohjalla, tiiliseinillä ja osittaisin ilman välikattoa. Seuraavaksi olisi ohjelmassa viemäriputkien asentaminen lattiaan, huoneiden eristäminen jollakin eristelevyllä ja uuden betonilattian valaminen.

Karua työmaata ja Hilti

Suunnitelmia ehdittiin taas viikonlopun aikana "laajentamaan". Projektin paisumisesta taitaa tulla koko Mäkelän työmaan tavaramerkki. Tällä kertaa päädyttiin suunnitelmaan, jossa wc rakennetaan kokonaan erilliseen huoneeseen. Ja takkakin kuulosti mukavalta ajatukselta pukuhuoneessa.

Tuleva wc koko komeudessaan.

Tässä ilmiselvä takan paikka.

Vanhasta vesisäiliöstä löytyi vielä yksi rautapata, jonka Maija urhoollisesti vieritti talon reunalle. Pataan kerättiin käpyjä pohjalle ja nyt pataparka odottaa vielä tälle syksyä multaa ja sipuleita syövereihinsä. Ensi viikonloppua ennen pitää ehtiä siis vielä sipulikaupoille.