Sängyssä oli vielä kiinni järkyttävän kokoisia rautanauloja, jotka piti saada irroitettua. Aikani huhkin vasaran ja sorkkaraudan kanssa, mutta mitään naulan irtoamiseen viittaavaa ei tapahtunut. Onneksi opettaja näki tuskani ja tuli kokeilemaan. Naps naula poikki sekunnissa. Itse olisin taistellut puoli tuntia samaisen naulan kimpussa.
Seuraavaksi oli ohjelmassa sängyn jalkojen sahaaminen samanmittaisiksi. Ajattelin olla vähemmän blondi ja mittailin niitä itsekseni ja suunnittelin sahausta, kunnes ope saapui hätiin, nappasi sängyn päädyt päällekkäin ja husautti ne sähkösirkkelillä poikki kymmenessä sekunnissa. Eli se siitä suunnittelusta.
Varsinaista sängyn kokoamista ähelsin kuminuijan kanssa aikani, kunnes keksin, että nyt ei väkivalta ratkaise. Piti käyttää enempi talttaa, että osaset alkoivat osumaan kohdilleen. (Tätä ennen sänky oli ollut vaikka missä asennoissa, kun sitä yritin nuijjia kokoon. ) Kun laitapala viimeinkin oli kiinni päädyissä, tuli opettaja kysymään, että kait laitoin liimaa väliin. "Ai että liimaako...no EI.!" Eli taas purkaen ja homma alusta liiman kanssa.
Seuraavaksi seisoin haavi auki sängyn vieressä pohtien, millä ihmeellä liimaukset saadaan puristuksiin, kun pisimmätkin puristimet ovat liian lyhyitä. Tässä vaiheessa apuun riensi kaksi mieshenkilöä pistämään puristimia "jatkosysteemillä" kiinni. Sitä voi tuntea itsensä tyhmäksi.
 |
| Sängyn laita liimauksessa, uusien jalkojen varassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti