Hoopero huutokaupassa

Olen yrittänyt irtautua nettihuutokaupoista kahdesta eri syystä. Ensinnäkään emme tarvitse huonekaluja. Toisekseen entisöitävien olemassaolevien huonekalujen jono on jo useita vuosia. Viisainta olisi olla tekemättä mitään hankintoja. Toiseksi viisainta olisi hankkia sellaisia kalusteita, jotka eivät vaadi entisöintiä ja ovat pienikokoisia.

Näistä suht täysjärkiseltä vaikuttavan ihmisen lauseista huolimatta piipahdin eräs päivä huutokauppaan. Huusin taas ihan huvikseni isoa, huonokuntoista ja painavaa lipastoa. Ja kas. Olin painavan, valtavan ja järkyttävän suurta entsöintiä vaativan lipaston onnellinen omistaja.

Eilen illalla muistin 20 minuuttia ennen sovittua kaapinnoutotapaamista kertoa, että olen huutanut kaapin ja että se pitäisi hakea lähistöltä. Osaan edelleenkin arvostaa mieheni joustavuutta ja ripeyttä toimia tosi paikan tullen. Hän hyppäsi kuin puuma auton kyytiin, otti kärryn perään ja kävi kiltisti retuuttamassa hissittömän talon ylimmästä kerroksesta kamalan kaapin torvakkeen kotiin.

Nyt kaappi lojuu peräkärryssä. Minulla ole pienintäkään ajatusta siitä, minne se pitäisi sijoittaa ja milloin se pääsee entisöintiin, koska entisöintikertoja on tänä keväänä enää yksi jäljellä.

Tässä se lepää liinoilla kuristettuna kärryssä. 

Kaapinrotisko "tuunaukseen"

Kaksi entisöintikertaa enää jäljellä tänä keväänä. Kärräsimme paluukuormassa vanhan lipaston mukanamme Mäkelästä. Viikonloppuna katselin ja ihmettelin, mikä ihmeen vimma on jollakin aikakaudella ollut maalata kaikki puuhuonekalut kummallisella tököttimaalilla.

Harmittaa, etten taida saada millään valmiiksi maanantaina aloitetun lipaston entisöintiä. Toisaalta tästä lipastosta lähti maali- ja vanha petsikerros irti suht kivuttomasti ihan metallisiklillä kaapimalla. Sain vetolaatikot yhdessä illassa siivottua vaalealle puupinnalle. Jos loppulipasto etenee yhtä joutuisasti, voin saada kaapinrotiskon petsausta ja lakkausta vaille valmiiksi tänä keväänä.

Lipasto "ennen tuunausta" -tilassa. Yksi vedin uuppuu. 

Saunan löylyistä...

Lauantaina innostuttiin jo toista iltaa peräkkäin saunomaan uutuuttaan kiiltävähkön navettasaunan löylyissä. Lasten serkkutytöt kaipasivat tosin jääkaappia takkapukuhuoneeseen. Koulun paloturvallisuuskasvatus on myöskin mennyt perille, koska vaahtosammuttimen puuttuminen ja mahdollinen sijoituspaikka huolestutti kovasti erästä kesäkengissä hankien halki saunomaan pomppinutta "pikkutyttöä".

Vintiltä löytyi vanha lauta naulakkoa varten. Oveen pitäisi
kehitellä vielä kahva jostakin. 

Noin muuten puukiukaan löylyt olivat aivan huiput. Myös takkahuoneen takassa paistettu makkara maistui hyvälle. Loikoisaa!

Päin hirsiä?

Keittiön kaapit on nyt asennettuna seinälle. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kirosanojakin kuului pelättyä vähemmän. Tiskiallas on vielä upottamatta paikoillen, mutta sillä ei kiirettä, koska päärakennukseen ei vielä tule vesiäkään

Keittiön kaapit paikoillaan laattojen kera. 

Seuraavaksi oli aika siirtyä ensimmäisen makuukammariin raivaamiseen. Huoneesta riipastiin kaikki seinämateriaalit pois ja saatiin vanhat hirret näkyville. Hirsipinna päälle oli vuosien saatossa ripustettu muovia, tapettia, pahvia ja vaikka mitä. Ne lensivät vajaassa tunnissa huoneen ikkunasta kauhakuormaajan kauhaan.

Tummaa ja vaaleampaa hirttä näkyvissä. 

Puupinta on sievä, mutta pitäisi jollakin saada puhdistettua. 

Nyt olen vuorokauden sisällä muuttanut mieltäni ainakin kolme kertaa sen suhteen, montako seinää pitäisi tuossa huoneessa jättää hirsiseinälle. Eilen illalla olin luvussa kaksi, tänään olen yhden seinän säilyttämisen kannalla. Hirret ovat tosi upeita, kirjavia ja likaisia. Imuroin seiniä samalla kuumeisesti pohtien, millä keinolla ne saisi "seinäkelpoisiksi". Netistä ehdin pikaisesti lukea, että hirsipintaa ei pitäisi mennä lakkaamaan tai maalaamaan päälle.

Tämän hetken suunnitelmana on laittaa huoneeseen uusi lautakatto, säilyttää yksi hirsiseinä ja tapetoida kolme muuta seinää. Kun tästä tänään suhautetaan takaisin etelään, alkanee ankara tapettien selailu.

Jotta tämä ei kuulostaisi siltä, että kaikki sujuu kuin tanssi, niin pitää muistaa mainita, että ikkunan alla oleva hirsi oli saanut jossakin elämänsä vaiheessa kosteutta ja se pitää vaihtaa. Onneksi meillä on tuolla metsäpalstalla ikivanha hirsitönö, josta kuulemma saa varahirren. Tätä tarkoitin tuolla otsikolla "Päin hirsiä". Työmaa paisuu paisumistaan.

Keittiön kaapit seinälle

Hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty. Mutta kun ei suunnittele, vaan tekee pelkästään niin sitten joutuu tekemään puolet enemmän.

Eilen illalla iski innostus saada kaapit keittiön seinälle. Kun kaapit olivat paikoillan muistin vasta, että ylä- ja alakaappien väliin oli tarkoitus tulla kaakelit. Vähän aikaa mittailimme ja tulimme siihen tulokseen, että yläkaappeja pitää nostaa 2 senttiä, jotta laattoja ei tarvitse leikata kiinnitysvaiheessa. Aamulla kaapit sitten nostettiin sopivalle korkeudelle.

Jos olisi ollut viisaampi, olisi seinän maalannut tai tapetoinut ennen kaappien paikoilleen ruuvaamista. Mutta siinä välissä ei ehtinyt suunnittelemaan, koska toteutusvaihe oli jo käynnistynyt. Näin meillä.

Kaapit ovat paikoillaan. Kahvat, välihyllyt, lavuaari sekä
kaakelit odottavat asentajaansa. 

Koelöylyjä odotellessa

Olemme jo toista päivää talvilomalla täällä Savon perukoilla, emmekä vieläkään ole ehtineet koesaunoa listoja vaille valmiin navettasaunan löylyissä. Toisaalta ei tässä kukaan saunomaan olisi ehtinytkään, koska työmaa siirtyi keittiön puolelle.

Retuutumme uudet rottinkikalusteet saunan pukuhuoneeseen, eilen harrastin epätöivoista siivoamista ja Eerollekin oli osoitettu joukko pikkuhommia jonossa. Peilin kiinnistys vessan seinään, kahvojen ruuvausta ja vaatenaulakon tekemistä. Mutta ei sen suurempia saunan puolella...

Ikkunan edessä on oma pikkulaude myös lapsille.

Kovia kokenut kias mahtui melkein kuvaan.

Entsisöintejä valmiiksi

Entisöijän vauhti ehti hiipua kevään aikana. Olen pääasiassa maanantaisin lisäillyt lakkakerroksia pollen päälle ja yrittänyt saada epäonnisen arkun valmiiksi. Onneksi sain sukulaisia apuroimaan ja käymään lukkosepän juttusilla, näin saatiin vihdoin avain arkun lukkoon ja toimiva lukko paikoilleen.

Olen onnistunut kadottamaan toisen alkuperäisen arkun saranan. Uuden metsästäminen ei ole helppoa, kun ei halua laittaa vanhaan arkkuun kokonaan uutta saranaa. Pitää siis löytää valmiiksi vanha, mutta sopivan kokoinen sarana.

Kävimme viime viikonloppuna Tintin kanssa Hämeenlinnan suunnalla Metsäkylän navetassa, joka on täynnä kaikkea vanhaa remontointitarviketta. Tarkoituksena oli löytää sarana arkkuun ja Mäkelän keittiön puuhellaan rautalevy haljenneen tilalle. Saranat löytyivät, levyä ei. Kun ruuvasin saranat paikoilleen, olivat ne huonot, siis liian leveät. Etsinnöissä siis edelleen oikeanlainen sarana.

Arkku ja keinuhevonen tuotiin kuitenkin kotiin, josta ne sitten jatkavat matkaansa eri tahoille.

Pollen oikea käyttötarkoitus aukeni jo heti eteisessä.

Arkku vihdoin valmiina. (saranoita lukuunottamatta.)