Päin hirsiä?

Keittiön kaapit on nyt asennettuna seinälle. Lopputulokseen olen tyytyväinen, kirosanojakin kuului pelättyä vähemmän. Tiskiallas on vielä upottamatta paikoillen, mutta sillä ei kiirettä, koska päärakennukseen ei vielä tule vesiäkään

Keittiön kaapit paikoillaan laattojen kera. 

Seuraavaksi oli aika siirtyä ensimmäisen makuukammariin raivaamiseen. Huoneesta riipastiin kaikki seinämateriaalit pois ja saatiin vanhat hirret näkyville. Hirsipinna päälle oli vuosien saatossa ripustettu muovia, tapettia, pahvia ja vaikka mitä. Ne lensivät vajaassa tunnissa huoneen ikkunasta kauhakuormaajan kauhaan.

Tummaa ja vaaleampaa hirttä näkyvissä. 

Puupinta on sievä, mutta pitäisi jollakin saada puhdistettua. 

Nyt olen vuorokauden sisällä muuttanut mieltäni ainakin kolme kertaa sen suhteen, montako seinää pitäisi tuossa huoneessa jättää hirsiseinälle. Eilen illalla olin luvussa kaksi, tänään olen yhden seinän säilyttämisen kannalla. Hirret ovat tosi upeita, kirjavia ja likaisia. Imuroin seiniä samalla kuumeisesti pohtien, millä keinolla ne saisi "seinäkelpoisiksi". Netistä ehdin pikaisesti lukea, että hirsipintaa ei pitäisi mennä lakkaamaan tai maalaamaan päälle.

Tämän hetken suunnitelmana on laittaa huoneeseen uusi lautakatto, säilyttää yksi hirsiseinä ja tapetoida kolme muuta seinää. Kun tästä tänään suhautetaan takaisin etelään, alkanee ankara tapettien selailu.

Jotta tämä ei kuulostaisi siltä, että kaikki sujuu kuin tanssi, niin pitää muistaa mainita, että ikkunan alla oleva hirsi oli saanut jossakin elämänsä vaiheessa kosteutta ja se pitää vaihtaa. Onneksi meillä on tuolla metsäpalstalla ikivanha hirsitönö, josta kuulemma saa varahirren. Tätä tarkoitin tuolla otsikolla "Päin hirsiä". Työmaa paisuu paisumistaan.