Keinutuolin keltaisen maalin alla...

...näyttää tältä. Eli tuoli on joskus ollut punertavan ruskea.

Kiikkutuolin käsinojissa ei ruskeaa maalia ollutkaan. Onkohan
ehtinyt kulua pois aikojen saatossa?

Keltainen kiikkutuoli

Loppiaisen jälkeen alkoi taas joulukuun tauolla ollut entisöintikurssi. 

Otin entisöintipuhteekseni itsenäisyyspäivän aikaan etelään kuljettamamme kanarianlinnunkeltaisen kiikkutuolin. Tuota keltaista maalia pinnassa onkin aimo kerros. Raaputin maalia sekä metallisiklillä että kuumailmapuhaltimen avulla. Paikoin maali lähtee hyvin irti, paikoin ei ollenkaan. 

Huvittavaa, että tuota samaista keltaista maalia on käytetty varsin luovasti kesätalon muissakin kalusteissa. Muun muassa tuvan pöytä ja penkit myötäilevät tuota samaa kellertävää väriskaalaa. Toisaalta keltaisen maalin alta paljastui jälleen samainen ruskea maalikerros, jota on löytynyt jo monesta muustakin talosta ensiöimästäni huonekalusta. Eli kiikkutuoli taitaa jälleen kerran saada värikseen saman ruskean, jota olen sinnikkäästi sutinut kaikkien edellisten kohteiden päälle.  

Maalinpoistoa enemmän askarruttaa keinutuolin haljennut jalas, jota on joskus vuosien aikan korjattu ties millä virityksillä. Nyt katkeaman päällä on roisin oloinen metallilevy. Opettajan mukaan uusimiseen olisi vaihtoehtona joko löytää riittävän käyrä puu, josta saisi uuden jalasaineen (puunsyyt pitäisi olla jalan muotoiset, muuten katkeaa). Vaihtoehtoinen ratkaisu on uusia jalka riittävän paksusta vanerista. Taisin kallistua vaneriratkaisun kannalle, koska sopivan puun löytämiseen ja kuivattamiseen saattaisi kulua vuosi jos toinenkin.

Keinutuoli matkalla käsittelyyn

Kuljetuksessa oli mukana kaksi pientä apuria, jotka koekiikkuivat
tuolia lumihangessa.