Kynttilän alunen ja matto

Joulukin meni. Maalla ei ole ehditty ollenkaan poikkeamaan (jos 500 km suuntaansa ajoa voi kutsua poikkemiseksi.)

Viimeksi jäi vaivaamaan se piparkakun tuoksuinen kynttilä saunatuvassa, joka kaipasi hyvää alustaa. Löysin kirpparilta vanhan lautasen, johon raaputettu nimi ja vuosi 1939. (Jään odottamaan ensimmäistä kommentoijaa, jonka mielestä kynttilänalustani näyttää tuhkakupilta.)

Toinen viime reissulla mieleeni jäänyt asia oli, että tarvitaan sellainen vessan matto, joka kestää hiekkaa, mutaa, loskaa ja rapaa. Sellaisenkin löysin.

Kynttilänalunen maton päällä.

Nyt hankintalistalla olisi vielä verhotanko tapetoituun makuuhuoneeseen, että pääsisisin virittämään huoneeseen jonkinmoiset verhot.

Varsinaisista tulevista remonttihommista en taidakaan mitään kirjoittaa, koska arvelen, että remonttimies suunnittelee seuraavan reissun ajan laahustavansa taas metsällä.

Itsenäisyyspäivän eristyshommia

Pidennetty itsenäisyyspäiväviikonloppu maalla hujahti nopeammin kuin huomasimmekaan. En ehtinyt kameran kanssa todistamaan navetan viimeisen sisäseinän eristystä, saunan ulko-oven lisäeristystä, enkä edes muistanut olla kameran kanssa paikalla, kun entisöintituoreet huonekalut saapuivat "takaisin kotiinsa". Peräkärryn kyydissä toimme myös pyykinpesukoneen, suurkiitokset lahjoittajalle.

Paluukuormassa itsenäisyyspäivän iltana etelään tuli metsästä ihan itse kaatamani joulukuusi, sekä isännän itse leikaamat joulukinkut ja jauhamat possuhirvijauhelihat. Joulua siis odotellessa.

Tervasydän täytti tuoksullaan saunan takkatuvan...

...vaikkakin tämä piparkakkukynttilä kilpaili
samoissa tiloissa tuoksullaan.

Uusia hankintoja, laudanpätkään isketty lämpömittari. 

Ensilumi ja lumienkelit.