Olen ihan täpinöissäni. Pääsin maanantaina kokeilemaan ihan oikeaa sorvia. Sorvasin puuttuvan korvan kiikkuhepalle. Älyttömän näppärä laite, sillähän voisi tehdä vaikka ja mitä.
Kun korva tai oikeammin kädenpidike oli liimattuna heppaan, aloitin maalamisen samalla sekoiteperinnemaalilla, jolla sänky ja arkku on jo maalattu.
Maalisekoituksessa on se hankala puoli, että jauhe jää helposti purkin pohjalle, eli sitä pitää sekoittaa maalauksen lomassa varsin voimallisesti. Minä tyttö sitten sekoitin, vähän liikaakin. Lasipurkki halkesi ja maalimössö levisi pitkin puutyöluokan lattiaa. Myös höyläpenkki sai osansa maalista. Järkyttävä sotku, jota sitten siivottiin urakalla. Kädet ovat vielä tänäänkin sävysävyyn hepan kanssa. Harmi, ettei kamera ollut tällä kertaa matkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti