Juhannuksen voi halutessaan viettää myös rapsutellen puolimätiä ikkunanpokia. Näin meillä. Rapsuttaminen sinällään oli mielenkiintoista riippuen siitä, millaista maalia raapi. Joissakin ikkunoissa maali oli lohkeillut kunnon "liusakkeiksi", toisissa taas kivikovaa kiinni. Yritin anoa käyttööni kuumapuhallinta, mutta sellaista ei myönnetty. Menee kuulemma nyhräämiseksi. Taidan ottaa puhaltimen puheeksi taas toisella kertaa.
 |
| Mitäköhän tapahtuisi, jos vaan laittaisi maalia pintaan? |
 |
| Sadeasuun sonnustautuneet rakennusvalvojat. |
Rapsuttamisen lisäksi nurmikko, joka vielä viime kesänä kasvoi puolitoistametristä horsmaa ja nokkosta tuli leikattua. Pihamaan nurmikko oli ihan siisti, kunnes raskasta kalustoa alkoi lipua hiljlleen paikalle. Bobcatin renkaiden jättämiä jälkiä katselin hieman kulmat kurtussa. Mutta kun paikalle navetan seinän reinustan kaivuuseen (kyseessä nurkan/seinän oikominen) saapui kaivuri, kurottaja, kuormaaja sekä jonkin tyypin panssarivaunun näköinen laite, luovutin. Pihan halki kulki rallipolku. Nurmikon alkua ei enää ollut ainakaan sillä kohden.
Sitä vastoin navetan seinä seisoo suorana kuin muuri. (Rehellisesti sanottuna, en edes ollut huomannut sen olevan vinksallaan...).
 |
| Puutarhakalusto sireenipuskan reunalla. |
 |
| Härpäke sammalrapsutuksen jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti