Viimeinen sipulijuttu

Yritän olla palaamatta kukkasipuliaiheeseen ennen ensi kevättä, mutta tämä pitää vielä kirjoittaa ylös. Tulppaanisipulipussit näet lojuivat tuossa ovipielessämme joitakin päiviä ja taisin puolileikilläni vihjaista Eerolle, että ne sipulit pitäisi ihan oikeasti saada jollakin keinolla sinne rautapataan Mäkelään (pakkomielle mikä pakkomielle). Voitte vaan kuvitella, kuinka sipulinistutus ei oikeen innostanut suurta hirvenmetsästäjää.

Viimeviikolla kun metsästäjä oli lähtenyt kohti Savoa huomasin, että toinen kukkasipulipussi oli vaivihkaa kadonnut ovipielestä. Kotiin sunnuntaina palattuaan hän kehui, että sipulit ovat nyt sitten istutetut. Tarkemmin kun asiaa tivasin, oli rautapata (kuulemma painavaakin painavampi) siirretty navetan eteen ja täytetty mullalla (kauhakuormaajalla ohrapellosta nostettua !!!). Ja totuus itse sipuleistakin taitaa olla, että pussi oli lykätty Maijan ja Martta-tädin käteen. No kokonaisuudessaan varsin miehekkäästi hoidettu, katsotaan sitten keväällä kasvaako padassa kukkia vaiko hukkakauraa.

Viikonlopun aikana oli myös syysliukkaalla navetan katolla urheiltu. Navetan katto oli jostakin kohti hieman vuotanut, ja tämä asia on nyt sitten korjattu. Kuulemma ensi keväänä pitäisi koko navetan kattokin uusia. Mistäköhän näitä hommia oikeen satelee ;-).

Minä taas tahollani olen yrittänyt kehitellä viidenkympin pinnasohvaan patjaa ja päällystettä. Vielä ei suurta ahaa-elämystä ole syntynyt, mutta pari sohvatyynyä kylläkin.

Kauppareissulta mukaan tupsahtaneet tyynynpäälliset. Hiirille ruokaa.