Penkki nro 2

Sarjatuotantoa melkein, toinen penkki valmistumassa tälle syksyä. Maalit on poistettu pinnasta ja pinta hiottu. Yksi jalka on lyhyempi kuin muut, eli se pitää vielä korjata (tai vaihtoehtoisesti lyhentää kolmea jalkaa). Keltaisen maalin kuopiminen alkaa kyllästyttää, eli mietinnässä on vielä, jaksaako jatkaa seuraavaksi pöydän kanssa. Vaihtoehtonahan olisi valita yksi viidestä mintunvihreästä ovesta.

Kaksi lankkua ja neljä jalkaa. Ei turhia krumeluureja.

Tähän päälle lakka.

Kurkistus penkin alle

Penkki oli lakkausta vaille valmis, kunnes...

Tuli huomattua, että penkki ei ole aivan tukeva, sen jalat heiluivat. Olen jo oppinut, että heiluminen ja epävakaus useimmiten tarkoittavat vasaraa, talttaa ja kuminuijaa. Niin tässäkin tapauksessa.

Penkki ei myöskään ole aivan oman aikakautensa puuseppyyden taidonnäyte. Jalkoja ei ole koverrettu penkin istuinlautojen läpi, vaan ne on vaan tökätty ja naulattu pohjaan. Sitä vastoin jalkoja oli tukevoitettu sivusta kirveellä veistetyn näköisillä, kaarevilla puuosasilla.

Nyt ylimääräiset puuosaset odottavat tuossa takan vieressä seuraavaa takan lämmitystä. Itse penkki lepää ylösalaisin puutyöluokassa ruuvipuristimiin käärittynä. (Purkuvimmassa yksi jalka halkesi) Laukussani odottaa kaksi kappaletta puuta, josta on ensi viikolla muodostumassa uudet, toimivammat tukiosaset jaloille. En yhtään osaa arvioida, millaiseksi tämä projekti onkaan paisumassa. Melko varma olen kuitenkin siitä, että jopa minun puusepäntaidoillani olisi kokonaan uusi penkki syntynyt nopeammin. Mutta se ei ole tässä ideana.

Vanhoja, kuivia takkapuita. 

Kranssia kranssin tilalle

Vanha ulko-oven kranssi näytti jo räsistyneeltä ja antoi näin syyn ostaa oman kylän lyhyttavarakaupasta uuden kranssi. Sopii talonkin väreihin.

Risusydänrusetti

Karuakin karumpi

Koska tuvan penkki on tyyliltään karuakin karumpi, tuli seuraava ajatus mieleeni: en ehkä maalaa kalustoa ollenkaan, vaan jätän ne tuollaiseksi vanhan ja raihnaisen näköisiksi. Ensin pitää kuitenkin hioa pahimmat tikut ja karhentumat pois, mutta sitten työn voisi viimeisellä vain lakkaamalla. Kaikki ajan klommot, naarmut ja osin värikerroksetkin jäisivät näkyviin. Tätä mieltä tänään. Mieli voi taas muuttua, jätän sille varauksen.

Maalit pääosin poistettuna tekniikalla kuumenna ja raavi.

Mitähän tästä nyt sanoisi. Kauneus on katsojan silmissä.

Talon päällystystä

Talon pintalaudoittaminen jatkui viikonlopun ajan, kaksi seinää valmiina. Loput seinät jäännevät sitten keväälle, ellei joku innostu vaihtamaan hirvenmetsätystä seinän pinnoittamiseen. Epäilen vahvasti.

Väri on vaaleampi kuin alkuperäinen. Ihan tarkoituksella.

Apurit vuoroin minkäkin työkoneen ohjaimissa osallistumassa.

Kaivonrenkaaseen talvikukat ja daalioiden mukulat ylös.

Tuvan penkki

Talon tuvassa on pitkä pirttipöytä ja kaksi penkkiä. Joku muisteli, että olisivat talon alkuperäiset. Ainakin ne on maalattu samalla keltaisella maalilla, jota oli suditettu myös mm. keinutuolin pintaan.

Toinen tuvan penkeistä on nyt maalinpoistorapsutuksessa entisöintikurssilla.  Ajatuksena on tehdä penkistä siedettävän näköinen siinä määrin, kun se on mahdollista. Kalusto edustaa samaa jyhkeää,  karua tyyliä talon muiden kalusteiden kanssa.

Neljä jalkaa ja kaksi karua mäntylankkua. Keltaisen maalin alla
punaruskea töhkämaali. Penkin pinta varsin rosoinen ja kovia kokenut.

Siloiteltu pottukellari ja muuta myllerrystä

Kaivuri on möyrinyt viikonlopun talon pihalla. Olen saanut tänne kotiin ainoastaan seuraavat tiedot: vanha perunakellari on siloitettu tasaiseksi (luokiteltu korjauskelvottomaksi ja vaaralliseksi), pihan halki on kaivettu uusi sähkökaapeli ja lisää angervopuskia poistettu järvinäkymän tieltä. Havainnollistamiseksi sain kaivurinkuljettajan kotiinpaluun yhteydessä oheisen kuvan, jossa siis kellaria ei enää ole. Ehdottelin apilansiementen istuttamista mutaraivioille.

Navetan varjon takana olevalla tasangolla sijaitsi siis ennen
pottukellarimäki. 

Toissaviikonloppuna unohdin kameran maalle. Silloin talon kahdelta seinämältä reviittiin vanhat laudat pois ja hirren päälle tuli tuulensuojalevyt. Nyt seinustat odottavat aikaa pintalaudoitukselle. Talon uusi väri onkin sitten milenkiintoinen juttu.

Pintalaudoitusta odottava talon pääty.

Ruusukuppeja ja -purnukoita

Ihania vanhoja peltikahvipurkkeja ja kahvikuppeja ruusukuvioin lahjoitti isoäitini. Kahvikupeista piti vielä varmistaa, olivatko kupit alkujaan isoäidin omien vanhempien, vaiko papan peruja. Muistini pätkii, koska varmasti kuulin jo kertaalleen vastauksen, mutta unohdin.

Edellisen ihanan peltipurkin ja saippuatelineen ja liudan lasipurkkeja oli kätköjen uumenista kaivanut tätini, mutta nämä ehdin jo kiikuttaa maalle.  Pitää muistaa kuvata ne ensi kerralla autenttisessa ympäristössä tänne. Voi muistiani.

Neljä ruusukuppia pääsevät uuteen kotiin. 

Vanha kukikas peltikahvipurkki sekä namirasia, josta tulee
tulituíkkujensäilytysrasia. Tai näin ainakin suunnittelin. 

Metsän raivaus

Viime viikon osalta voisi sanoa, että en laittanut risua ristiin metsän raivaukseen osallistuakseni. Toinen puolisko sitä vastoin heräsi aamukuudelta useampanakin aamuna vesisateesta piittaamatta raivaamaan kesätalon ja rannan välistä pöpelikköä. Puita ja vesakkoa kaatui ja järvi alkoi jo puiden lomasta pilokottamaan. Puiden lisäksi näkymää haittaa heinikko, joka iloisesti kasvaa horsminensa pitkin rinnettä. Pohdittiin jo lammas- tai mullilaumaa pitämään aluskasvillisuutta hallinnassa. 

Julmettu kuusi odottaa vielä kaatajaansa.

Vaikea uskoa, että tästä on jo muutama kuormallinen ajettu pois.

Vanha sammaloitunut kaivonrengas siirtyi metsän reunasta
kukkapenkkikäyttöön.

Onneksi tammet saivat jäädä jatkamaan kasvuaan talon taakse.

Pelargoniat verannalla vähän hailakoina
ja pitkäksi venähtäneinä.

Katonkorotuksen loppukuvia

Loma on jatkunut vuoroin kotosalla ja maalla. Eilen sai kotimme korotettu katto ja uusi autotalli kattopellit päälle. Tänään oli vuorossa viimeistelytöitä, nurkka- ja ikkunalautojen paikoilleen asettelua. Maalia on kulunut laskujeni mukaan puoli sataa litraa, vaikka autotalli on vielä toiseen kertaan maalaamatta, samoin kuin osa nurkkalaudoista sekä sokkeli kokonaisuudessaan.

Räystäitä ja piipunpeltejä vaille valmis.

Tästä kuvakulmasta näkee uuden kattokulman.

Autotallin toiset ovet vielä uupuvat ja vaativat
perheneuvotteluita.

Eikö mitään tapahdu...?

Kesä puolessa välissä, eikä talolla tapahtunut mitään?

Tähän on ihan selkeä syy, varsinainen koti on nyt toiminnan kohteena. Jo viime kesänä hissukseen autotallin pohjien valamisella alkanut "projekti" on nyt vauhdissa. Tällä viikolla alkoi tapahtumaan, kun saatiin oikeat rakennusmiehet töihin. Tavoitteena siis korottaa vanha "melkein tasakatto" talosta harjakatoksi ja laajentaa yhden auton autotalli kahden auton talliksi. Tätä ennen on tietenkin pitänyt purkaa se vanha talli pois kokonaan. Ei tätä osaa selittää,  kuvat kertokoot tilanteesta juuri nyt.

Autotallin reunaa ja uusi katto vanhan katon päällä.

Uusi katto toisesta suunnasta.

Jos hyvin käy, ehtii kukkapenkkiä hoitaa yösydännä.

Kaksi apuria osallistuvat aktiivisesti kaikkeen toimintaan.

Tilauskahva

Navettasaunan oveen on laitettu rautainen ovenkahva, joka talvipakkasella oli ärrrsyttävä ainakin paljaaseen käteen tarrautuessa. Talven aikana olen kauniisti pyytänyt isältäni, joskos hän revontulien ihastelun lomassa veistelisi minulle uuden ovenkahvan sopivasta oksankäppyrästä.

Nyt viikonloppuna, alkukesän juhlaviikonloppuna saimmekin tuon kahvan, pihlajasta veistetyn, oikean väriseksi sävytettynäkin. Jään odottamaan seuraavaa reissua savon suunnalle, että pääsemme ruuvaamaan kahvan paikoilleen. Kiitokset vielä.

"Tein minä kahvan pihlajapuusta, toki vain pihlajapuusta..."

Keittiön seiniä ja puuhella

Meidän remontointi on kaikessa määrin nurinkurista. Ensin voi aloittaa laittamalla keittiön seinille uudet kaapit. Seuraavaksi kannattaa uusia sähköjohdot. Ja sitten viimeiseksi kannattaa miettiä, miten oikein purkaisi ja päällystäisi seinät, kun kaapit ja sähköjohdot ovat tiellä. Hohhoijaa.

Keittiö alkoi kuitenkin viime viikonlopun jäljiltä näyttää ihan siedettävältä tapetoituna. Myös puuhella on nyt raahattu kolmen miehen voimin paikoilleen. Tyylillemme uskollisesti nurinkurisesti, ensin hella paikoilleen ja sitten vasta tilaamaan jotakin hellanaluspeltiä.

Ensimmäinen maalikerros suditettuna ja uuni kertaalleen
koepolteltuna. Ei savuttanut, ihme kyllä.

Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin...

Kun yhden paikan saa jotenkin kuntoon, alkaa viereinen
näyttämään enstistäkin pahemmalta. Kuten tuo mintunvihreä
ovi.

Vision puutetta

Nyt ei ole visiota eikä missiota, eikä oikein muutakaan ajatusta siitä, millainen tuosta talon tuvasta pitäisi tehdä. Olen istunut epämukavassa asennossa jokusen illan konen ääressä ja rälännyt tapettimallistoja. Isosta huoneesta kun ei tahtoisi tehdä pimeetä. Ja monet vanhan ajan tapeteista ovat melkosen tummia tai ainakin varsin levottomia kuvioltaan. Siitä tuvasta tulee nopeasti psykedeelinen luola.

Tässä nyt jotakin kuvia parhaista ajatuksista tällä hetkellä. Vaikka niistä puolipaneeleista en hirveän innostunut ollut, niin valkoisena niitä voisi ehkä harkita...jos yläosaa seinistä tapetoisi. Huomioitava vielä, että yksi seinä myös tuvassa tulee olemaan hirttä ja sitten kaiken kruunaa se valtaisa tiilihökötys.

Oratuomipihlaja (Pihlgren&Ritola)

Lukko (Pihlgren&Ritola)

Voihan keinutuoli

Keinutuoli pääsi pääsiäisenä takaisin kotiseudulleen peräkärryn kyydissä. Entisöijä on viettänyt sen kimpussa monta moninaista onnetonta tuntia taltaten, harjoitellen porien, sahojen ja muiden vempainten käyttöä. Ihme kyllä, kiikkutuolista tuli kiikkutuoli, ja se jopa toimii. Jalakset ja muutamat tukipuuosat ovat kokonaan uusitut vanhan mallin mukaisiksi. Heiluvia kohtia on liimattu ja tilkitty lakanakankaalla ja kiiloilla. Tukevuutta on lisätty korvaamalla vanhoja puunaulakiinnityksiä kunnon puutapein. Kokonaisuudessaan oltiin pahasti perusosaamisalueideni ulkopuolella.

Tarkoitukseni oli maalata ja lakata tuoli pääsiäisen aikaan maalla. Näin ei aivan käynyt, koska kovalla työllä hölskytelty sekoitemaali loppui viisi senttiä liian aikaisin. Toisen jalaksen sisäpuolelta siis. Nyt pitää sekoittaa uusi maali ja toivoa, että väri osuu kohdilleen. Ja vasta tämän jälkeen on lakkausten vuoro.

Tuoli upouusine jalaksineen maalamattomana.

Kiikkutuoli maalattuna odottamassa kuivumista konehallissa.

Sokerista tapettia

Pääsiäisen jälkeen tuli pakonmoinen tarve löytää keittiöön tapetti. Mielessä oli jotakin valkoista, beigeä, raitaa ja vastaavaa. Kaupasta palasin siniornamenttiköynnöskoukerotapettirullat kainalossa. Mitäköhän pääsi tapahtumaan?

Jatkeeksi tapetille löytyi kirpparilta peltinen sokeripurkki. Jännittää, miltä tapetti oikeasti tulee valkoisen puolipaneelin yläpuolella näyttämään. Toivottavasti ei liian levottomalta.

Tapettirulla keittiöön ja purkki sokerille.

Tapahtumia keittiöstä

Toissa viikonloppuna E pääsi ihan itsekseen käymään Savon suunnalla. Viikonlopun urotöinä oli keittiöstä purettu vanha puuhella tiili tiileltä, ja ilmeisesti kuskattu navetan taakse. Suurkiitos taas purkuapurille. Yksi keittiön seinistä oli myös purettu pahveista ja hirsipinta hiottu puhtaaksi.

Viime viikonloppuna olikin ajankohtaista kunnostaa puretun puuhellan tilalle tulevaa puuhellaa. Puuhella siis hiottiin ja maalattiin uudelleen. Taisivat miehet myös tehdä koepolttoja pihalla, ainakin pyykkin tulleet vaatteet olivat varsin savuisia.

Pahimmat karstat ja ruosteet hiottuna.

Osittain maalattu hella. 

Keittiöön on tarkoitus laittaa puolipaneelit, jotka maalataan valkoisiksi. Tummanruskeaa keittiön kattoakin on maalattu pääsiäisviikonloppuna muutama kerroksellinen valkoista. Vaatii ainakin toiset mokomat, että vaikuttaa valkoiselta.

Raidoitettu kammari

Kirjoittaja on pahasti ajastaan jäljessä, koska toinen kammareista tuli tapetoitua jo edellisellä viikonloppureissulla. Tosin tapettia oli sittenkin liian vähän, eli yhdestä seinästä uupuu edelleenkin muutama vuota.  Kun huoneen katto oli maalattu viiteen kertaan, näytti se jo valkoiselta ja huone merkittävästi valoisammalta ja suuremmalta.

Kuvaa tapetista raitoineen.

Ainoastaan verenpunainen tiilitakka nurkassa riitelee vihreäraitaisten tapettien kanssa. Takan kohtalona tulee olemaan jokin seuraavista: maalaus, rappaus, kaakelointi tai räjäytys ja uusi tilalle. Nyt pitäisi jostakin tonkia tietoa, voiko tiilitakkaa päällystää siten, että se olisi edelleen käyttökelpoinen?

Kammarin räjäytystä

Viime viikonloppuna räjäytettiin lisää toista talon kammareista. Huone on ollut varsin vetoisen oloinen, ilmeisesti syykin löytyi. Eristeet olivat  kadonneet jyrsijöiden mahaan, tai jotakin vastaavaa. Nyt eristeet uusittiin ja lattian allekin on tunkettu jotakin purua. Remonttityömäälta ilmestyi muutamaan otteeseen mies, joka kutsui itseään "mehtikanan" näköiseksi. Hirsiseinän puhdistus on ilmeisen pölyistä hommaa. Pölyä oli kulkeutunut suojalaseista ja hengityssuojaimista huolimatta myös silmiin, jotka puolestaan vaativat tojetakseen monenmoista silmätippaa.

Pinkopahvien ja tapettikerrosten alta löytynyt hirsipinta.

Seinän paklaus onnistuu taas, kun silimätippoja lorautettu
riittävästi.

Makuuhuoneen putsattua hirsiseinää. Turkoosit ovet tulevat
pääsemään entisöijän kynsiin joskus.

Näiden lääkinnällisten tehtävien lisäksi keskityin lähinnä pölyjen lakaisuun ja imuroimiseen, sekä seinien mittaamiseen tulevia tapetteja varten. Tänään tapettikaupoilla olin jo seinän pituudet unohtanut. Tapettia on nyt kuitenkin tilattu. Päädyttiin samaan "Isoäidin aikaan" -raitatapettiin, jolla jo toinen kammari on päällystetty. Tästä huoneesta tulee tosin erivärinen kuin edellisestä. 

Puusepän verstaalla

Keinutuolin edistymisestä ei nyt toistaiseksi ole mainittavaa, koska entiöinti on muuttunut puusepän hommiksi. Olen viime kerrat sahannut, porannut, höylännyt, nakutellut taltalla, mitannut ja sirkkelöinyt. Tavoitteena on tehdä uudesta koivupökystä ja kahdesta isosta vanerilevystä keinutuolin alaosa jakoineen uusiksi. En ole vielä ihan varma, tulenko onnistumaan. Mallikappaleiden mukaiset osasien tekeminen uusiksi vanhankokoisine liitoslovineen on puusepän taitoja omaamattomalle hieman haastavaa.

Koristusta ja epäkäytännöllisyyttä

Lasiset pyykinpesuaineiden säilytyspurkit huhuilivat minulle kaupan hyllyltä. Aluksi nauratti kun mietin, kuinka epäkäytännöllistä olisi tönkiä lasipurkista pyykinpesujauhetta. Aikani perusteltuani asiaa itselleni, oli asia selvä. Maalle viety pyykkikone on niin vähällä käytöllä, ja siellä ollessa ainakin periaatteellisella tasolla pitäisi olla aikaa sen verran, että ehtii koukkia pyykkipulveria nätimmästäkin purkista. Eli hankinta tuli tehtyä.

Älkää sanoko, että nykyisin käytetään nestemäistä pesuainetta.

Nyt odottelen purkkeineni seuraavaa reissua maalle. Edellisellä kerralla pakkasta oli päälle 20 asetta, emmekä saunomisen lisäksi juuri saaneet ihmeitä aikaiseksi. Nyt suunnitelmissa on toisen makuuhuoneen räjäytys, eristys, pinnoitus ja katon maalaus.

Viime kerralla kävimme myös lunastamassa naapurin autiotalosta sukulaispojilta valurautahellan. Ohjelmassa on siis jollakin aikataululla myös keittiön nykyisen puuhellan purku ja korvaaminen tällä uudella. Harmittaa, että unohdin valokuvata kapistuksen. Tähän asiaan vielä palataan.

Keinutuolin keltaisen maalin alla...

...näyttää tältä. Eli tuoli on joskus ollut punertavan ruskea.

Kiikkutuolin käsinojissa ei ruskeaa maalia ollutkaan. Onkohan
ehtinyt kulua pois aikojen saatossa?

Keltainen kiikkutuoli

Loppiaisen jälkeen alkoi taas joulukuun tauolla ollut entisöintikurssi. 

Otin entisöintipuhteekseni itsenäisyyspäivän aikaan etelään kuljettamamme kanarianlinnunkeltaisen kiikkutuolin. Tuota keltaista maalia pinnassa onkin aimo kerros. Raaputin maalia sekä metallisiklillä että kuumailmapuhaltimen avulla. Paikoin maali lähtee hyvin irti, paikoin ei ollenkaan. 

Huvittavaa, että tuota samaista keltaista maalia on käytetty varsin luovasti kesätalon muissakin kalusteissa. Muun muassa tuvan pöytä ja penkit myötäilevät tuota samaa kellertävää väriskaalaa. Toisaalta keltaisen maalin alta paljastui jälleen samainen ruskea maalikerros, jota on löytynyt jo monesta muustakin talosta ensiöimästäni huonekalusta. Eli kiikkutuoli taitaa jälleen kerran saada värikseen saman ruskean, jota olen sinnikkäästi sutinut kaikkien edellisten kohteiden päälle.  

Maalinpoistoa enemmän askarruttaa keinutuolin haljennut jalas, jota on joskus vuosien aikan korjattu ties millä virityksillä. Nyt katkeaman päällä on roisin oloinen metallilevy. Opettajan mukaan uusimiseen olisi vaihtoehtona joko löytää riittävän käyrä puu, josta saisi uuden jalasaineen (puunsyyt pitäisi olla jalan muotoiset, muuten katkeaa). Vaihtoehtoinen ratkaisu on uusia jalka riittävän paksusta vanerista. Taisin kallistua vaneriratkaisun kannalle, koska sopivan puun löytämiseen ja kuivattamiseen saattaisi kulua vuosi jos toinenkin.

Keinutuoli matkalla käsittelyyn

Kuljetuksessa oli mukana kaksi pientä apuria, jotka koekiikkuivat
tuolia lumihangessa.