Jakkaralle kuuluu hyvää. Se on nyt viimeistä lakkakerrosta vaille valmis. Jakkara koki alkuperäistä suunnitelmaa suuremman fiksauksen, koska päätin purkaa sen osiin ja koota tukevaksi itse veistämilläni puunauloilla. Nyt se on tukeva, eivätkä eri aikakausilla kokoamismielessä tökityt rautanaulat irvistele sieltä, täältä. Osa alkuperäisistä puunauloista tosin jäi jäljelle, kosken iiiihan kokonaan sentään purkanut kaikkia osasia.
 |
Tässä se tököttää maalattuna ja kertaalleen lakattuna. |
Koko viime viikon ja tänään oli tarkoituksenamme kuskata toinen sivusta vedettävä sänky opistolle seuraavaksi työkseni, mutta koska aikataulut ja vesisade eivät antaneet tänäänkään myöden, oli keksittävä jotakin väliaikaispuhdetta. Nappasin autotallista yhden kappaleen kolmiruutuista lahoa ikkunanpokaa, jonka oli taannoin kaivanut Mäkelän aitasta tai navetan alta.
Nyt jopa entsiöintikaverini katselivat hieman kulmien alta ikkunanpokaa, joka vinkositti suuntaan jos toiseen ja oli muutenkin surkean likainen näky. Ope yritti sanoa jotakin positiivista ja kehoitti ottamaan lasin talteen, oli kuulemma vanhaa puhallettua lasia. (Lasin unohdin sitten opistolle lojumaan, eli särkyy varmasti.)
Aikani rapsuteltuani pokaa, iski taas purkuvimma. Ikkunanruudun vanhat puutapit irtosivat ja kehikko on nyt kuutena laudan kappaleena odottamassa seuraavaa kertaa ja mahdollista ideaa siitä, mikä vanhasta ikkunasta voisi syntyä.
 |
Ikkuna osittain purettuna, osittain koottuna. |